Porttila TV

Pitääkö vahingoittaminen hyväksyä?

Sunnuntai 8.1.2017 klo 18:16 - Jari Porttila

Patrik Laine koki lauantain-iltana kovemman kautta sen, mitä on olla yksi NHL:n tähdistä. Buffalon Jake McCabe ajoi keskialueella syöttöä tavoitelleen Laineen "kylmäksi". Ottelun tuomaristo oli sitä mieltä, että kyseessä oli sääntöjenmukainen taklaus, eikä McCabe saanut siitä jäähyä.

Tilanteen jälkeen sosiaalinen media repesi, itse pidin taklausta vahingoittamisyrityksenä ja sain innokkaimmat kiekkofanit silmilleni. Ymmärrän hyvin sen, että joku saattoi olla kanssani eri mieltä, mutta tapa jolla väki twitterissä asian ilmaisi, oli yllätys.

Nämä "hardcore fanit" eivät osaa argumentoida muuten, kun syöltämällä henkilökohtaisuuksia, omaa asiaansa he eivät osaa perustella. No, profiileja klikkaamalla tämä on toisaalta selitettävissä, mutta ei tietenkään hyväksyttävää. Nämä "fanit" tekevät vain karhunpalveluksen meidän rakastamalle lajille.

Itseni yllätti se, että jopa jotkut liigavalmentajat ja kiekkovaikuttajat perustelivat taklausta puoltavaa kantaansa sillä, että väkivallan läsnäolo kuuluu jääkiekkoon ja sen vuoksi jääkiekkoa rakastetaan!

Tästä väittämästä uskallan olla jyrkästi erimieltä. Ne jotka menevät jäähalliin katsomaan väkivaltaa, eivät rakasta lajia nimeltä jääkiekko. Suosittelen näille katsojille vapaaottelujen seuraamista.

NHL:ssä on pohdittu eräänä keinona aivotärähdysten minimoimiseksi sitä, että nämä keskialueen taklaukset, "pommit" kuten kannattajat niitä kutsuvat, tuli säännöissä kieltää. Etenkin nyt, kun peli on entistä nopeampaa, kiellolla taattaisiin se, että peli todella nopeutuisi keskialueen ylityksen suhteen. Patrik Laineen kokeman taklauksen jälkeen olen kallistumassa tämän, keskialueen taklausten kieltävän säännön kannalle entistä vahvemmin.

Uudistuksen vastustajat argumentoivat sen puolesta, että sääntö muuttaisi jääkiekon luonnetta. Miten, kysyn minä ja moni muu? Eihän lajin luonne muuttunut kuin parempaan suuntaan silloin kuin keskialueen paitsio poistettiin käytöstä.

Keskialueellahan saisi uudistuksen myötä taklata yhä laitojen luona, niin kuin jääkiekossa on tapana. Jokainen laitojen lähellä oleva pelaaja myös tietää, että taklaus saattaa tulla vapaista suunnista ja osaa näin varautua tilanteeseen. Uudella säännöllä taattaisiin vain se, että juuri sillä "vauhtialueella" taattaisiin pelaajien turvallisuus.

Keskialueen taklaukset tuottavat vuosittain aivan liikaa aivovammasta kärsiviä jääkiekkoilijoita, sellainenhan on lieväkin aivotärähdys. Netistä löytyy valitettavan monta kirjoitusta jääkiekkoilijoista, joiden ura on päättynyt taklauksen seurauksena saatuun aivovammaan. Junioripelaajilla tähän saattaa johtaa yksikin "pommi". Ei siis pidä aliarvioida tai vähätellä näitä taklauksia.

Patrik Laineen osakseen saama taklaus saattoi olla sääntöjen mukainen, mutta se ei missään tapauksessa ollut jääkiekon hengen mukainen. Siitä kertoi sekin, että Winniegin pelaajat hyökkäsivät heti taklaajan kimppuun. Niin ei käynyt tietenkään kertaakaan silloin, kun Lainetta taklattiin hyökkäyspäädyssä laitaa vasten.

Kun jääkiekossa usein puhutaan lajin sisäisestä normistosta, niin muistuttaisin, että siihen nimenomaan kuuluu se, että vastustajan tähtipelaajia ei pyritä vahingoittamaan. Nyt pyrittiin ja siinä myös onnistuttiin. Itse olen kiertänyt katsomassa NHL-otteluja 1980-luvulta alkaen, silloin jäällä viiletti Jari Kurrin kanssa Wayne Gretzky. En muista, että kaksikkoa olisi uhattu fyysisesti, silloin kaikki halusivat nähdä kaksikon tekevän maaleja. Sama oli tahtotila Teemu Selänteen huippuaikoina. Väitänkin että myös tänä päivänä valtaosa katsojista haluaa nauttia lajin hienouksista.

Pitääkö lajin silloin kumartaa sitä pientä, mutta äänekästä vähemmistöä, joka rakastaa lajin vaaramomentteja ja haluaa "verta jäälle"?

4 kommenttia .

Onko meillä menestyjiä?

Perjantai 6.1.2017 klo 20:37 - Jari Porttila

Urheiluvuosi 2017 on alkanut suomalaisittain - no on se alkanut.

Tuo pieni empinen johtuu siitä, että päätin lähestyä kaikkia asioita positiivisuuden kautta, turhia negaatioita välttäen. Eli lähdetään nyt posin kautta.

Krista Pärmäkoski ja Matti Heikkinen. Siinä vuoden ensimmäisen viikon suomalaiset onnistujat - siis urheilussa.

Krista on ollut koko alkukauden kovassa kunnossa ja kun sekä Heidi Weng että Invild Östberg ovat osoittaneet Tour de skillä inhimillisyyden merkkejä, ovat Kristan osakkeet nousseet hurjasti Lahtea ajatellen. En vielä uskalla hehkuttaa Kristan kultamahdollisuuksista, mutta mitaleille hänellä on kaikki mahdollisuudet, kaikilla niillä matkoilla jotka Krista Lahdessa hiihtää.

Krista on pystynyt selvästi nostamaan tasoa yhdellä pykälällä, se on loistava esimerkki myös muille suomalaisnaisille. Eivät ne norjalaiset enää lyömättömiä ole, tosin hiukan pelkään mitä Marit Björgen on puuhaillut joulutaukonsa aikana.

Kerttu Niskanen näytti perjantaina, että löytyyhän sitä vauhtia, kun tarpeeksi ruuvia kiristää. Moni on ollut huolissaan Kertun alkutalven vauhdista, mutta näyttää siltä, että hän on valmentajineen tiennyt mitä on tehnyt. Hienoa Lahtea ajatellen.

Anne Kyllönenkin on väläyttänyt tourilla vauhtiaan. Laura Monosella ja Aino-Kaisa Saarisellakin on ollut hyvät päivänsä. Tämä kolmikko taistelee Lahdessa näillä näytöillä hyvistä sijoituksista välillä 6-15. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että naisten viestissä on taas kasassa joukkue, joka taistelee mitalista.

Miehissä meillä on Matti Heikkinen, tourin taistelija, joka näillä näytöillä saatetaan kruunata Lahdessa jopa maailmanmestariksi. Jos Matti ja Toni Roponen ovat onnistuneet valmennuksen ohjelmoinnissa nyt täydellisesti ja miksi eivät olisi, nousee Matin kunto vielä ennen Lahtea. Ja se tietää kovia aikoja Martin Sundbylle ja Sergei Ustiugoville. Enkä nyt oikein tiedä mitä sanoa siitä, että nämä doping-sotkuissa ryvettyneiden Norja ja Venäjän hiihtäjät ylipäätänsä keikkuvat tulosliuskojen kärjessä. Parempi etten sano mitään.

Heikkisen takana suomalaismiehet ovat vielä siellä kuuluisalla Tervanevan suolla, viestimitalistakin puhuminen on vielä melkoista ylioptimismia, mutta ehkä se siitä.

Jos nyt kuitenkin muutama huolestunut sana sallitaan, niin onhan se huolestuttavaa kun päävalmentaja Reijo Jylhä ei ole saanut tuotua uusia huippuja B-maajoukkueesta kärkiryhmään. Onneksi Pekka Vähäsöyrinki tarttui vielä "hankoon" ja nosti Ari Luusuan lähelle menestyksen porttia. 28-vutiaalle Luusualle Lahti taitaa vain tulla liian aikaisin, toivottavasti Vähäsöyrinki jaksaa jatkaa työtään suomalaisen hiihdon eteen.

Huolestuttavaa on myös se, että Suomesta ei löydy kansainvälisen tason sprinttereitä. Miehissä lajiryhmään on panostettu kunnolla, mutta missä ovat maailmancupin sijoitukset kolmen parhaan joukkoon? Naisten puolella pitää apuja hakea ampumahiihdon puolelta, kun Mari Laukkanen hälytetään mitalijahtiin Lahteen. On muuten mielenkiintoista nähdä millaisella joukkueella Suomi hiihtää naisten viestin Lahdessa, kuinka kauan spekuloidaan Laukkasen ja Kaisa Mäkäräisen osallistumisella?

Lahden MM-ohjelma on valitettavasti rakennettu niin, että pari ensimmäistä päivää menee "jäitä poltellessa", kun silloin ratkotaan sprinttien, yhdistetyn ja pikkumäen mitalit. Sieltä ei ole paljon luvassa kotiyleisölle, joten kannustuksen kohteet on haettava muualta. Järjestäjät riemuitsivat 100 000 ennakkolipun myynnistä vuodenvaihteessa, kun tavoite on yli 250 000 lippua, niin enemmänkin miettisin mistä ne loput 150 000 katsojaa kairataan.

Pakko sanoa myös muutama sana alle 20-vuotiaitten MM-fiaskosta. Jääkiekkoliiton uusi puheenjohtaja teki sen, mihin Kalervo Kummola ei koskaan alentunut liiton puheenjohtajana, vaihtoi päävalmentajaa kesken kisojen. Nyt fiaskolle osoitettiin liiton toimesta syntipukki- Jukka Rautakorpi. Hänen valmennusfilosofian sopimisesta 20-vutiaille voidaan olla montaakin mieltä, mutta tosiasiassahan Suomen alkulohkon hävityt pelit olivat kaikki maalin pelejä.

Jääkiekkoliitossa on puhuttu pelin nopeuttamisesta ja jopa A-maajoukkueen päävalmentaja Lauri Marjamäki ehdotti liigakaukaloitten pienentämistä World cupin jälkeen, jotta Suomessa opittaisiin pelaamaan ja reagoimaan peliin nopeammin.

Nuorten joukkueesta puolet on pelannut Pohjois-Amerikan pienissä kaukaloissa, näkyikö se pelitempossa MM-kisojen pienessä kaukalossa? Juuri niin, ei mitenkään. Kyllä se pelin nopeuttaminen lähtee pohjimmiltaan valmennuksellisista asioista, siitä että osataan reagoida tapahtumiin kaukalossa nopeammin ja siitä, että on fyysiset ominaisuudet pelata nopeammin.

Nyt nuorten joukkue maksoi kovan hinnan siitä, että halu ja taito eivät kohdanneet. Monelle pelaajalle se tiesi vääjäämättä valumista kesän NHL-draftissa alaspäin jo saavutetuista asemista.

Kommentoi kirjoitusta.

Venäjä huijasi kaikkia

Perjantai 9.12.2016 klo 18:24 - Jari Porttila

Wada ja sen kanadalainen tutkija, oikeustieteen professori Richard McLaren julkaisivat perjantaina Venäjän systemaattiseen dopingiin perustuneen huijauksen raportin toisen osan. Jos ensimmäinen osa nostatti kovan myrskyn ja johti venäläisten yleisurheilijoiden sulkemiseen Rion olympialaisista, niin toinen osa se vasta karmivaa luettavaa on.

McLarenin johtama komissio vyöryttää julkisuuteen nyt valtavan määrän todisteita, mutta toki myös väittämiä. Niiden perusteella voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: Doping on ollut Venäjällä samalla tavalla valtiollisesti johdettua kuin se oli aikanaan DDR:ssä.

Raportin mukaan valtiojohtoinen doping-ohjelma alkoi vuonna 2011, heti sen jälkeen kun venäläisurheilijat olivat sukeltaneet Vancouverin olympialaisissa. Ensimmäisenä vuonna satsattiin Lontoon kesäolympialaisiin 2012, Venäjä sijoittui kisojen mitalitaulukossa 82 mitalillaan neljänneksi.

Koko ohjelma oli kuitenkin tähdätty Venäjän omiin olympialaisiin, Sotshin kisoihin 2014. Venäjähän oli jäänyt historiallisesti Vancouverin kisojen mitalitaulukossa kymmenen parhaan valtion ulkopuolelle, siihen ei ollut varaa Sotshissa.

Raportin mukaan doping-ohjelmaan valjastettiin mukaan myös Venäjän salainen palvelu FSB. Sen tehtävänä oli tutkia, kuinka valvotuissa olosuhteissa annetut venäläisurheilijoiden doping-näytteet pystyttäisiin vaihtamaan varmasti puhtaisiin näytteisiin.

FSB teki työtä käskettyä ja vuonna 2013 se teki läpimurron. Se oli kehittänyt menetelmän, jolla säilössä olleen näytteen sisältö pystyttiin vaihtamaan niin, ettei pullon sinettiä murrettu. Tämä mahdollisti sen, että vaikka urheilijan a-näyte antaisi positiivisen tuloksen, jos siis sitä ei oltu ehditty vaihtaa, niin ainakin b-näyte olisi negatiivinen ja näin ollen käryjä ei tulisi.

Venäjän urheilujohdon alaisuudessa 37 urheilijalle taattiin Sotshissa se, etteivät he missään tapauksessa tulisi käryämään dopingista, sillä kun he joutuisivat testiin, vaihtoi FSB:n agentti heidän näytteensä puhtaaksi. FSB:lle oli toimitettu 37 urheilijan nimilista. Raportti ei kerro, kuinka FSB:n agentit saivat selville antidoping-viranomaisten koodeista juuri ne näytepullot, joiden sisältö piti vaihtaa.

Raportin mukaan on siis selvää, että lähes kaikilla Sotshin venäläisillä mitalisteilla oli takanaan dopingin värittämä harjoitusjakso ainakin kahden vuoden ajan. Venäjä nousi Sotshin kisoissa parhaaksi maaksi 33 mitalilla, niistä 13 oli kultaista. Kaikki mitalistit joutuivat antamaan kisoissa doping-näytteen, mutta yhtään niistä ei todettu positiiviseksi.

Raportin mukaan doping-ohjelmaan kuului noin tuhat urheilijaa 30 eri lajista. Kaikki näiltä urheilijoilta otetut näytteet pystyttiin muuttamaan varmasti negaatiivisiksi. Menetelmää voitiin käyttää vain Moskovassa sijaitsevassa laboratoriossa, joten esimerkiksi Lontoon olympialaisia ennen urheilijoiden oli lopetettava doping-aineiden käyttö hyvissä ajoin. Sama koski tietenkin myös muita kansainvälisiä kilpailuja.

Raportin sanoma on siis selkeä, Venäjällä oli käytössä viime vuoteen saakka valtiojohtoinen doping-ohjelma. Todisteiden ollessa kiistattomia, päätti KOK jatkaa venäläisurheilijoiden doping-pannaa ja se suositteli lajiliitoille, ettei Venäjällä järjestettäisi arvokisoja, eikä maalle myönnettäisi maailmancupin osakilpailuja.

Todisteina väärinkäytöksistä raportti esitteli mm. sen, että peräti neljän näytteen fysiologiset tiedot olivat mahdottomia. Kahdessa näistä naisten antamista näytteistä löytyi miesten dna:ta.

KOK päätti myös tutkia uudelleen kaikki venäläisurheilijoiden Sotshin kisoissa antamat doping-näytteet. Virtsanäytteitä on pakastettuna kaikkiaan 254.

Kun KOK:n ensimmäinen raportti julkaistiin vuosi sitten, suurista lajiliitoista vain IAAF reagoi siihen. Se sulki venäläiset urheilijat ulos kaikesta toiminnastaan. Tiukkaa linjaa silloin vetänyt IAAF:n hallituksen jäsen Antti Pihlakoski sai osakseen myös arvostelua, nyt julkaistujen tietojen perusteella jopa KOK:n on syytä kiittää kansainvälistä yleisurheiluliittoa ensiluokkaisesta toiminnasta.

Toivottavasti raportti avaa silmät myös muissa kansainvälisissä lajiliitoissa. Tuntuu käsittämättömältä, että esimerkiksi kansainvälinen hiihtoliitto FIS ei vieläkään ole reagoinut uutisiin mitenkään.

Vai onko se sittenkään mikään ihme?

Kommentoi kirjoitusta.

Venäjä huijasi kaikkia

Perjantai 9.12.2016 klo 18:24 - Jari Porttila

Wada ja sen kanadalainen tutkija, oikeustieteen professori Richard McLaren julkaisivat perjantaina Venäjän systemaattiseen dopingiin perustuneen huijauksen raportin toisen osan. Jos ensimmäinen osa nostatti kovan myrskyn ja johti venäläisten yleisurheilijoiden sulkemiseen Rion olympialaisista, niin toinen osa se vasta karmivaa luettavaa on.

McLarenin johtama komissio vyöryttää julkisuuteen nyt valtavan määrän todisteita, mutta toki myös väittämiä. Niiden perusteella voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: Doping on ollut Venäjällä samalla tavalla valtiollisesti johdettua kuin se oli aikanaan DDR:ssä.

Raportin mukaan valtiojohtoinen doping-ohjelma alkoi vuonna 2011, heti sen jälkeen kun venäläisurheilijat olivat sukeltaneet Vancouverin olympialaisissa. Ensimmäisenä vuonna satsattiin Lontoon kesäolympialaisiin 2012, Venäjä sijoittui kisojen mitalitaulukossa 82 mitalillaan neljänneksi.

Koko ohjelma oli kuitenkin tähdätty Venäjän omiin olympialaisiin, Sotshin kisoihin 2014. Venäjähän oli jäänyt historiallisesti Vancouverin kisojen mitalitaulukossa kymmenen parhaan valtion ulkopuolelle, siihen ei ollut varaa Sotshissa.

Raportin mukaan doping-ohjelmaan valjastettiin mukaan myös Venäjän salainen palvelu FSB. Sen tehtävänä oli tutkia, kuinka valvotuissa olosuhteissa annetut venäläisurheilijoiden doping-näytteet pystyttäisiin vaihtamaan varmasti puhtaisiin näytteisiin.

FSB teki työtä käskettyä ja vuonna 2013 se teki läpimurron. Se oli kehittänyt menetelmän, jolla säilössä olleen näytteen sisältö pystyttiin vaihtamaan niin, ettei pullon sinettiä murrettu. Tämä mahdollisti sen, että vaikka urheilijan a-näyte antaisi positiivisen tuloksen, jos siis sitä ei oltu ehditty vaihtaa, niin ainakin b-näyte olisi negatiivinen ja näin ollen käryjä ei tulisi.

Venäjän urheilujohdon alaisuudessa 37 urheilijalle taattiin Sotshissa se, etteivät he missään tapauksessa tulisi käryämään dopingista, sillä kun he joutuisivat testiin, vaihtoi FSB:n agentti heidän näytteensä puhtaaksi. FSB:lle oli toimitettu 37 urheilijan nimilista. Raportti ei kerro, kuinka FSB:n agentit saivat selville antidoping-viranomaisten koodeista juuri ne näytepullot, joiden sisältö piti vaihtaa.

Raportin mukaan on siis selvää, että lähes kaikilla Sotshin venäläisillä mitalisteilla oli takanaan dopingin värittämä harjoitusjakso ainakin kahden vuoden ajan. Venäjä nousi Sotshin kisoissa parhaaksi maaksi 33 mitalilla, niistä 13 oli kultaista. Kaikki mitalistit joutuivat antamaan kisoissa doping-näytteen, mutta yhtään niistä ei todettu positiiviseksi.

Raportin mukaan doping-ohjelmaan kuului noin tuhat urheilijaa 30 eri lajista. Kaikki näiltä urheilijoilta otetut näytteet pystyttiin muuttamaan varmasti negaatiivisiksi. Menetelmää voitiin käyttää vain Moskovassa sijaitsevassa laboratoriossa, joten esimerkiksi Lontoon olympialaisia ennen urheilijoiden oli lopetettava doping-aineiden käyttö hyvissä ajoin. Sama koski tietenkin myös muita kansainvälisiä kilpailuja.

Raportin sanoma on siis selkeä, Venäjällä oli käytössä viime vuoteen saakka valtiojohtoinen doping-ohjelma. Todisteiden ollessa kiistattomia, päätti KOK jatkaa venäläisurheilijoiden doping-pannaa ja se suositteli lajiliitoille, ettei Venäjällä järjestettäisi arvokisoja, eikä maalle myönnettäisi maailmancupin osakilpailuja.

Todisteina väärinkäytöksistä raportti esitteli mm. sen, että peräti neljän näytteen fysiologiset tiedot olivat mahdottomia. Kahdessa näistä naisten antamista näytteistä löytyi miesten dna:ta.

KOK päätti myös tutkia uudelleen kaikki venäläisurheilijoiden Sotshin kisoissa antamat doping-näytteet. Virtsanäytteitä on pakastettuna kaikkiaan 254.

Kun KOK:n ensimmäinen raportti julkaistiin vuosi sitten, suurista lajiliitoista vain IAAF reagoi siihen. Se sulki venäläiset urheilijat ulos kaikesta toiminnastaan. Tiukkaa linjaa silloin vetänyt IAAF:n hallituksen jäsen Antti Pihlakoski sai osakseen myös arvostelua, nyt julkaistujen tietojen perusteella jopa KOK:n on syytä kiittää kansainvälistä yleisurheiluliittoa ensiluokkaisesta toiminnasta.

Toivottavasti raportti avaa silmät myös muissa kansainvälisissä lajiliitoissa. Tuntuu käsittämättömältä, että esimerkiksi kansainvälinen hiihtoliitto FIS ei vieläkään ole reagoinut uutisiin mitenkään.

Vai onko se sittenkään mikään ihme?

Kommentoi kirjoitusta.

Johaug pääsi vähällä

Tiistai 29.11.2016 klo 16:42 - Jari Porttila

Norjan antidoping-toimisto esittää siis Therese Johaugille 14 kuukauden kilpailukieltoa doping-rikkomuksesta. Johaugin näytteestähän löydettiin anabolista steroidia, josta normaalisanktiot ovat 24-48 kuukauden kilpailukielto.

Norjan ADT kuitenkin katsoi Johaugin huulirasva-selityksen uskottavaksi ja kevensi rangaistusvaatimustaan näin ollen 14 kuukauteen. Donping-säännöt mahdollistavat pienemmän tuomion, jos katsotaan, ettei urheilija ollut osallinen käryyn.

Nyt ainakin Norjassa näin katsottiin, eli syy kärystä vieritettiin joukkueen lääkärille.

Keskustelin Rukalla pitkään asiasta Norjan TV2:n kokeneen toimittajan Ernst Lersveenin kanssa. Olemme kiertäneet Ernstin kanssa samoissa maailmancupeissa jo 1990-luvulta alkaen, joten hänellä on kokemusta ja näkemystä norjalaisesta huippu-urheilusta. Lersveen on niitä ainoita norjalaisia toimittajia, jotka ovat suhtautuneet epäillen Johaugin selityksiin.

Ernst ihmetteli minulle sitä, minkä vuoksi hiihtomaajoukkueen kokenut lääkäri ei tuonut leirille lääkkeitä mukanaan Norjasta, vaikka hänelle soitettiin sinne Johaugin "särkevistä huulista" useaan otteeseen, ennekuin lääkäri matkusti korkeanpaikan leirille. Hän ihmetteli myös, minkä vuoksi lääkäri vietti 26 tuntia joukkueen kanssa, ennen kuin haki huuliin voidetta ja silloinkin hän haki sitä "marketista" eikä oikeasta apteekista.

Lersveenin mukaan tämä tarina, jonka Johaug ja lääkäri kertoivat, ei ollut uskottava.

Hän ihmetteli myös Johaugin käytöstä ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa. Hiihtäjä istui silloin vain metrin päässä lääkäristä, joka oli tuhonnut hänen uransa ja maineensa. Aika moni muu ei olisi päästänyt lääkäriä enää edes samaan huoneeseen.

Lersveen on esittänyt näitä samoja kysymyksiä TV2:n raporteissaan päätoimittajan siunauksella. Rukalla mm. Sundby kosti "syytökset", kieltäytymällä antamasta Lersveenille kisan jälkeen mixed zonella haastattelua.

Soppa kiehuu siis Norjassakin ja hyvä niin. Rukan maailmancupin tulokset ainakin antoivat osviittaa siitä, etteivät tunturimaan hiihtäjät olekaan enää niin ylivoimaisia ladulla kuin aiemmin.

Kun Rukalla hiihdettiin vuosi sitten naisten 10 km perinteisellä, niin 12 parhaan joukossa oli kuusi norjalaista. Therese Johaug voitti kisan, eroa kahdeksanneksi tulleeseen Krista Pärmäkoskeen oli 49,5 sekuntia. Tänä vuonna Krista hävisi kisan voittaneelle Marit Björgenille 4,6 sekuntia ja 12 parhaan joukossa oli enää neljä norjalaista.

Miesten puolella Sundby voitti vuosi sitten saman 15 kilometrin perinteisen kisan 20,5 sekunnin erolla Petter Northugiin ja 10 parhaan joukossa oli peräti seitsemän norjalaista. Tänä vuonna Iivo Niskanen voitti kisan 10 sekunnin erolla Ivertseniin ja eroa Sunbyhyn syntyi 11 sekunti. Nyt 10 joukossa oli vain neljä norjalaista.

Tuloksista voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä, mutta ainakin se on selvää, etteivät norjalaiset dominoineet maailmancupin avausta niin kuin ovat aikaisempina vuosina tehneet, mistä se sitten mahtaakaan johtua.

Palataan vielä siihen, mistä aloitettiin, eli Johaugin saamaan kilpailukieltoon. Tai eihän se ole vasta kuin Norjan ADT:n esittämä rangaistus. Kun 14 kuukauden kilpailukielto määritetään alkavaksi syyskuun alusta, jolloin positiivinen näyte annettiin, merkitsee se sitä, että Johaug voisi palata laduille jo ensi vuonna Rukan kisoissa. Häneltä jäisi siis tämä kausi väliin, mutta hän pääsisi mukaan ladulle heti tulevan kauden alussa ja voisi näin osallistua myös olympialaisiin.

Aika armollinen tuomio. Etenkin kun ottaa huomioon hänen ja 30-vuotta maajoukkueessa toimineen lääkärin selitykset, jotka eivät kaikilta osin olleet edes yhteneväiset. Toisaalta, jos käryn syyllinen todella oli joukkueen lääkäri ja Johaug vain "viaton" uhri, niin silloin tuomio on ymmärrettävä.

Onhan Johaug jo menettänyt maineensa ja myös taloudelliset menetykset ovat maatalon tytölle miljoonaluokkaa. Odotankin sitä hetkeä kun Norjasta kantautuu uutinen, jossa Johaug haastaa maajoukkueen lääkärin oikeuteen, vaatien vahingonkorvauksia lääkäriltä, joka tuhosi hänen uransa ja maineensa.

Ainakin minä tekisin niin.

     

1 kommentti .

Tanja ja Kalle- ei arvostusta tarpeeksi

Lauantai 12.11.2016 klo 16:29 - Jari Porttila


Levin pujottelun maailmancupin kisa näytti kouriintuntuvan selvästi missä suomalainen alppihiihto menee ilman Tanja Poutiaista. Ja sunnuntain kisan jälkeen nähdään missä mennään ilman Kalle Palanderia.

Poutiista ja Palanderia ei tosiaankaan arvostettu tarpeeksi, silloin kun he villitsivät "valkoisessa sirkuksessa". Poutiainen nousi palkintopallille maailmancupissa yhteensä 48 kertaa ( FIS:n tilastojen mukaan ) ja Palanderkin 30 kertaa ! Poutiainen voitti kaikkiaan 11 kisaa, uran viimeisin voitto tuli muuten juuri Levillä vuonna 2013. Palander kapusi voittopallille 14 kertaa, viimeisen kerran Alta Badiassa 2007.

Vasta nyt tajuamme, toivottavasti, kuinka kovia laskijoita he olivat. Kyseessähän on laji, jota arvostetaan maailmalla huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi jääkiekkoa.

Poutiaisen ja Palanderin, takana ei näy juuri supertähtiä. Marcus Sandellin nousua maailman terävimpään kärkeen on povattu jo kymmenen vuotta, mutta loukkaantumiset ovat vuosi toisensa jälkeen murskanneet nuo haaveet. Viime kaudella Sandell oli kahdesti 10 joukossa ( 5 ja 6 ), uran parhaallaan laskullaan hän on ollut neljäs.

Sandell kuuluu siis siihen ryhmään, joka onnistuessaan saattaa olla palkintopallilla, samoin kuin Andreas Romar. Toivotaan että tuo päivä tulee jo tällä kaudella. Sandellin laji on kuitenkin suurpujottelu, mutta Levin pujottelussa häntä ei nähdä. Suomalaisviisikolta Henttinen-Räsänen-Malmström-Torsti-Pirinen odotetaan selviytymistä toiselle kierrokselle.

Naisissahan tämä ei onnistunut, kun paras naislaskijamme oli sijalle 50. tullut Riikka Honkanen. Naisten tilanne ei näytä tulosten valossa juuri kummoisalta, mutta kun tiedetään, että Tanja on heidän "mentorinsa", niin tulevaisuutta voi odottaa mielenkiinnolla.

Kalle Palander on toiminut jopa maajoukkueen valmennusjohdossa, mutta Kallella saattaa olla vielä yllätyskortti takataskussa. Miehen status on FIS:n tietokannassa yhä "active", joten tiedä vaikka mies suunnittelisi vielä paluuta rinteeseen, numero rinnassa. Kalle ei ainakaan ole ilmoittanut vielä FIS:lle virallisesti lopettaneensa.

Siinäpä pohdittavaa isäinpäivän alkuun.

 

2 kommenttia .

Onko Leijonilla varaa hävitä?

Perjantai 4.11.2016 klo 19:05 - Jari Porttila

Lauri Marjamäen luotsaama Leijona-ryhmä taapertaa yhdessä kaikkien aikojen pisimmässä tappioputkessa. Jääkiekkomaajoukkue on voittanut Marjamäen aikakaudella vain ensimmäisen ottelun, sen jälkeen on tullut kuusi tappiota perättäin.

Yhtä surkeasti Leijonat on pelannut viimeksi 1987-1988 Pentti Matikaisen ollessa leijonavalmentaja, silloin maajoukkue hävisi perättäin seitsemän ottelua.

Kaikkien aikojen pisin tappioputki löytyy vuosien 1936 - 1946 väliltä, silloin maajoukkue hävisi 12 ottelua perättäin.

Marjamäki on kuitenkin ensimmäinen päävalmentaja suomalaisessa kiekkohistoriassa, joka on aloittanut tehtävänsä yhtä heikosti.

Uskoisi siis, että paine nuorta valmentajaa kohtaan olisi julkisuudessa ollut kovaa.

Mitä vielä. Ihmettelin jo World Cupin jälkeen kiekkotoimittajien suhtautumista jatkuviin tappioihin. Toimittajat selittelivät niitä parhain päin enemmän kuin Marjamäki itse. Eikä kritiikkiä, siis rakentavaa sellaista, ole vieläkään nähty, vaikka takana on jo kuusi perättäistä tappiota. Jos Karjala-turnauksen kaksi seuraavaakin peliä hävitään, ohittaa Marjamäki jo Matikaisen perättäisten ottelujen kaikkien aikojen  tappiotilastossa.

Lienee siis paikallaan miettiä tappioiden syitä. Miksi niin loistavasti liigavalmentajana onnistunut Marjamäki on epäonnistunut Leijonien valmentajana?

Etenkin Kärpissä Marjamäen peluutustapa tuotti tulosta, hän sai pelaajista parhaat taidot esiin ja pelaajat osasivat noudattaa Marjamäen pelitapaa täydellisesti. Miksi oppi ei sitten uppoa maajoukkuepelaajiin?

En saata uskoa, että maajoukkueeseen valikoituisi taktisesti osaamattomampia pelaajia kuin Kärppiin. Miksi maajoukkuepelaajat eivät kuitenkaan tee kaukalossa niin kuin Marjamäki yrittää opettaa, tai siis suorastaan vaatii? Eikö valmentaja puhu samaa kieltä pelaajien kanssa vai onko pläppitaulussa vikaa ?

Vai voisiko vika olla pelinjohtamisessa? Eikö se ryhmä, jonka pitäisi vastata hyökkääjien ja puolustajien peluuttamisesta osaa kertoa pelin aikana mitä pelaajilta vaaditaan? Ongelmahan ei ole uusi, mutta se on toki ratkaistavissa.

Kun itse seurasin Venäjä-ottelussa toimintaa penkin takana, niin muistioon ei tullut montaakaan merkintää aktiivisuudesta. Lauantain Tshekki-ottelussa pitäisi tulla, tai miehitys penkin takana saattaa vaihtua nopeasti.

Enkä tarkoita tällä potkuja Marjamäelle. Mutta ei hänkään voi johtaa kiekkoilun lippulaivaamme niin, että tuloksena on pelkkiä tappioita. Se näkyy pian katsojaluvuissa, se taas näkyy pian taloudessa ja se näkyy loppupeleissä toiminnassa.

Tähän yhtälöön kenelläkään ei ole varaa.

 

2 kommenttia .

Miksi FIS pakenee vastuuta?

Perjantai 28.10.2016 klo 16:17 - Jari Porttila

Therese Johaugia on nyt marinoitu reilut kaksi viikkoa doping-liemessä. Tarina pysyy samana, joskin siihen syntyy jatkuvasti uusia reikiä, ihmeellisyyksiä joita on vaikea selittää.

Doping-tapaus on yhä epäselvä ainakin siltä osin, ettei Norjan hiihtoliitto ole vieläkään julkistanut tietoa positiiviseen näytteeseen johtaneista aineosien määristä. Väistämättä mieleen nousee kysymys, miksi ei?

Jos liitto olisi julkistanut näytteestä löytyneen anabolisen steroidin pitoisuudet samaan aikaan Johaugin selityksen kanssa, olisi selitys voinut olla uskottavampi. Vai onko sittenkin niin, että ainetta on löytynyt niin paljon, ettei selitys määrien osalta olisikaan sitten täsmännyt.

Joku syy Norjan liitolla tiedon pimittämiseen on. Se selvinneen aikanaan, tai sitten ei.

Reilun kahden viikon aikana on näet selvinnyt, että Johaugin käry on äärimmäisen vastenmielinen tapaus kansainväliselle hiihtoliitolle FIS:lle. Niin vastenmielinen, että on pakko kysyä, miksi FIS nyt vetäytyy kaikesta vastuusta ja niistä toimintatavoista, joita se on aiemmin osoittanut.

Ei kai FIS:n tarkoitus ole vaieta tapauksesta, joka ravisuttaa koko hiihtomaailmaa?

FIS:n pääsihteeri Sarah Lewis oli äärimmäisen aktiivinen Lahden 2001 käryjen aikaan, nyt hän ei halua koskea Johaugin käryyn edes pitkällä tikulla.

FIS yrittää vetäytyä vastuusta sääntöpykäliin vedoten, mutta kaikki ymmärtävät niiden olevan vain verukkeita.

FIS ja Lewis voisivat nyt ensin vastata vaikka kysymykseen kuinka on mahdollista, että naishiihdon kahta ylivoimaisesti parasta hiihtäjää, Johaugia ja Marit Björgeniä ei testattu kertaakaan koko kesän aikana?

Selitykseksi ei kelpaa se, että kyseessä on Norjan sisäinen asia, kun näin ei ole.

FIS näkee tietokannastaan lähes realiajassa, koska ja keitä urheilijoita on testattu, missä ja milloin. FIS:n toiminnan kannaltahan on erityisen tärkeää, että sen profiiliurheilijat ovat testauksen piirissä myös kesällä, jolloin kielletyistä aineista on eniten hyötyä harjoittelussa.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF toimii täysin päinvastoin kuin FIS. IAAF:n lääketieteellisen komitean nimeämät henkilöt seuraavat testituloksia jatkuvasti ja IAAF myös julkaisee vuosittain kaikkien testattujen urheilijoiden nimet ja testimäärät suuntaa antavasti.

IAAF:n tilastoista selviää, että esimerkiksi Tero Pitkämäki, Justin Gatlin ja Usain Bolt testattiin kaudella 2015 yli neljä kertaa. FIS:ltä ei vastaavaa listaa löydy, liitto on perustellut listan puuttumista lainsäädännöllä, mutta kuten huomaamme, sellaista lainsäädäntöä ei ainakaan IAAF:n mielestä ole.

FIS:n toiminta herättääkin paljon enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Ja kun suuri yleisö ja jopa osa hiihtäjistä edes mielessään kyseenalaistaa FIS:n toimien tasapuolisuuden, ollaankin jo vaarallisilla vesillä. Kyllä kansainvälisen liiton toiminnan pitäisi olla lähtökohtaisesti sellaisella tasolla, ettei sitä pitäisi edes ajatuksen tasolla kyseenalaistaa.

Nyt moni muukin kysyy, miksi näyttää siltä, että norjalaisilla on ollut vähän asiassa kuin asiassa omat säännöt?

2 kommenttia .

Norjalaisten salaisuudet julki

Perjantai 21.10.2016 klo 15:18 - Jari Porttila

Kirjoitin tämän blogin vuosi sitten 23.10.2015. Paljastin jo silloin sen, mistä Aftenposten kirjoittaa tänään suurena paljastuksena. Norjalaisten huoltorekka on toiminut jo vuosien ajan heidän astmarekkana, jossa urheilijoille on annettu maskien kautta älyttömiä määriä keuhkoja avaavaa astmalääkettä.

Kirjoitus on muutenkin ajankohtainen, sillä myös nyt Suomen joukkue käyttää korkeanpakanleirillä happimaskeja. Miksi, sekin selviää alta.

Suomen hiihtomaajoukkue hämmästytti ja yllätti kilpasiskonsa ja -veljensä Italian korkeanpaikan leirillä. Suomalaiset tekivät alkuverryttelyn jäätiköllä 3000 metrin korkeudessa "kaasunaamarit" päällä, selässä reput joissa oli happisäiliöt.

Näky oli varmasti hurja, mieleenpainuva. Nyt norjalaiset jo paheksuvat suomalaisten temppua ja vihjaavat suoraan, että kyseessä on ainakin moraalisesti kielletty menetelmä. D-sanaa ei sentään ole vielä heitetty ilmoille.

Hiihtomaajoukkue tiesi tarkkaan, mitä se oli tekemässä, kun se toi maskit ja happisäiliöt Italian jäätikölle.

Kysehän on siitä, että happisäiliöiden kautta hiihtäjän elimistö saa alkuverryttelyssä, joka voi 3000 metrin korkeudessa kestää tunnin verran, tarpeeksi happea. Kun elimistö ei mene heti anaerobiselle puolelle, vaan ensimmäinen tunti voidaan hiihtää aerobisella tasolla, ikään kuin oltaisiin merenpinnan tasolla, saadaan tehoharjoittelusta irti huomattavasti parempi tulos.

Maskeja ja lisähappea on testattu kotimaassa. Menetelmä on ollut käytössä myös korkealla käydyissä arvokisoissa, myös jääkiekkomaajoukkue on käyttänyt menetelmää pelien aikana. Näin on palautumista saatu tehostettua.

Se, että suomalaishiihtäjät toivat maskit leirille, oli siis harkittu teko.

Hiihtoliitossa on myös tarkkaan selvitetty, että kyseessä on sääntöjen sallima keino. Kyseessä ei missään nimessä ole Doping-rike, eikä lisähapen kanssa liikuta edes sillä kuuluisalla harmaalla alueella.

Norjalaiset ovat kuitenkin nostaneet asiasta myrskyn. Kansallisen TV-yhtiön hiihtoasiantuntija Fredrik Aukland antaa palaa oikein kunnolla:

- Tällaista on vaikea kieltää säännöillä, mutta missä eettiset rajat menevät? Se on vaikea keskustelu. Norjalainen malli on hyvä, enkä ymmärrä, miksi suomalaiset tekevät näin, Aukland puhisee NRK:n haastattelussa.

Auklandilta voisi kysyä, että mitähän Marit Björgen ja Therese Johaug oikein hengittivät niistä maskeista, jotka päällä he tekivät alkuverryttelyä Holmenkollenilla Norjan huoltotiloissa ja huoltorekan sisuksissa muutama vuosi sitten?

Tuskin he pakokaasuja hengittivät letkuihin kytketyistä maskeista?

Aukland, mistä siis mahtoikaan olla kyse? Avattiinko hiihtäjien keuhkoja keinotekoisesti? Oliko sisään hengitettävässä "ilmassa" mukana kiellettyjä astmalääkkeitä? Ja miksi tilaan eksynyt suomalainen toimitettiin nopeasti ulos ?

Jos kyse oli täysin sallitusta toimenpiteestä, niin eihän siinä pitänyt olla mitään salattavaa?

Suomen hiihtomaajoukkue sen sijaan toimi koko ajan julkisesti, mitään salaamatta. Lisähappi on toki kaikkien käytettävissä, vaikka heti.

2 kommenttia .

Miksi norjalaisia ei testata?

Keskiviikko 19.10.2016 klo 14:55 - Jari Porttila

 

Norjan antidopingviranomainen taipui vihdoin kovan kansainvälisen painostuksen edessä ja langetti Therese Johaugille kahden kuukauden väliaikaisen kilpailukiellon. Tuona aikana norjalaiset uskovat selvittävänsä totuuden anabolisesta steroidikärystä.

Norjan omien doping-sääntöjen mukaanhan väliaikaista kilpailukieltoa ei ole edes olemassa. Norjalaiset yrittivät soveltaa tätä omaa sääntötulkintaa Johaugin tapauksessa, mutta lopulta paine Wadan suunnalta kävi liian suureksi ja heidän oli taivuttava.

Johaugin tapauksessa pimitetään kuitenkin yhä olennaisia tietoja. On taas pakko kysyä miksi?

Norjalaiset eivät ole vieläkään, vaikka Johaugin a- ja b-näyte osoittautuivat positiiviseksi, ilmoittaneet kuinka paljon anabolista steroidia näyte sisälsi. Rangaistuksen kanssa asialla ei toki pitäisi olla merkitystä, sillä jos näytteen todetaan sisältäneet anabolisia steroideja, pitäisi seurata autoomaattisesti vähintään kahden vuoden kilpailukielto.

Anabolisten määrä näytteessä kertoisi kuitenkin asiantuntijoille heti se, kuinka paljon kiellettyä ainetta on pitänyt kehoon saada, jotta näytteessä oleva määrä olisi mahdollinen. Eli määrästä voisi päätellä heti, olisiko edes teoriassa mahdollista saada kyseistä määrää huulirasvasta.

Kun tätä tietoa pimitetään, on ensimmäinen johtopäätös se, että määrä on näytteessä niin suuri, ettei se voi edes teoriassa selittyä huulirasvalla.

Toinen vielä järkyttävämpi fakta paljastui keskiviikkona, kun selvisi, ettei maailman parasta naishiihtäjää ole testattu koko kesänä!

Siis yhdessä, fyysisesti kovimmista huippu-urheilulajeista tulevaa maailman parasta hiihtäjää ei ole testattu kertaakaan harjoituskaudella! Siis juuri silloin, kun esimerkiksi anabolisista steroideista on harjoituksissa suurin hyöty.

Käsittämätöntä.

Nyt FIS:n on pakko julkistaa lista kesän aikana eri maissa tehdyistä doping-testien määrästä. Muuten epäilykset kohdistuvat myös FIS:n ja dping-viranomaisten suuntaan. Tavallinen kadunmies ja hiihtoihminen kysyy, ovatko norjalaiset myös testauksessa suojelevien siipien alla? Onko jossain korkeamassa instanssissa tehty päätös siitä, että norjalaisia hiihtäjiä ei testata kesän aikana?

FIS:n on turha yrittää piiloutua sääntöjen taakse, sillä esimerkiksi IAAF julkistaa kaikkien testattujen urheilijoitten nimet. Listasta selviää, että esimerkiksi Usain Bolt testattiin viime vuonna 4+ kertaa ja kaikkiaan jamaikalaisia testattiin 107 kertaa.

FIS:n ja Wadan on myös vihdoin osoitettava samanlaista suoraselkäisyyttä kuin Lahden 2001  aikana. Silloin Wadan pääsihteerinä toiminut Harri Syväsalmi vaati koko Suomen maajoukkueen testaamista Lahden kisakylässä. Purkkiin kävivät lorottamassa myös mäkihyppääjät.

Nyt koko Norjan maajoukkue on testattava välittömästi. Wadan lääkärit voivat suunnistaa norjalaisten hiihtäjien perään Italiaan, jossa he aloittavat juuri uutta korkeanpaikan leiriään.

 

5 kommenttia .

Norjalaiset boikottiin Rukalla

Sunnuntai 16.10.2016 klo 19:02 - Jari Porttila

Therese Johaugin doping-kärystä on kulunut vasta muutama päivä, mutta ilma on yhä täynnä sekavia selityksiä. Mitä meidän tulisi päätellä niistä?
Johaugin oman pääväittämän mukaan hän oli vain pätemättömän, tosin 30-vuotta Norjan hiihtomaajoukkueenkin lääkärinä toimineen miehen uhri.
Johaug ei tiennyt, että hänen käyttämä huulirasva sisälsi doping-ainetta, ei vaikka pakkauksen kyljessä oli siitä iso merkintä punaisena.
Eikä edes maajoukkuelääkäri, rasvan ostanut mies tiennyt sitä, vaikka oli toiminut lähes 10 vuotta rasvaa valmistaneen yhtiön maajohtajana Norjassa. Lääkärin mukaan tuubi myytiin hänelle ilman pakkausta.
Selitykset ovat kestämättömiä, jopa naurettavia. Pitäisikö meidän uskoa, että Norjassa voidaan opiskella lääkäriksi kirjekurssilla?
Miksi sitten sekä Johaugin että Sundbyn käryissä vastuun on ottanut heti joukkueen lääkäri ja urheilijat ovat puhtoisia "uhreja"?
Syy löytyy Norjan omista doping-säännöistä. Niissä urheilija voidaan vapauttaa kokonaan rangaistuksesta, jos voidaan olettaa, ettei hän ole ottanut doping-ainetta tietoisesti.
Juuri tähän kohtaan Johaug ja Sundby nyt vetoavat ja maajoukkueen lääkärit pelaavat siihen samaan pussiin.
Lääkäreillähän riittää töitä, vaikka "lääkittävinä" ei enää olisikaan maajoukkuehiihtäjiä.
Aivan toinen asia on tietenkin lääkärinetiikka. Salliiko se tosiaan tällaisen toiminnan?
Erikoista on myös se, että vaikka Norja on hyväksynyt Wadan koodiston ja säännöt, se ei noudata niitä.
Wadan sääntöjen mukaan Johaug olisi pitänyt jo asettaa väliaikaiseen kilpailukieltoon, mutta tämä kansakunnan rakastama maitotyttö saa yhä harjoitella ja kilpailla, aivan kun mitään ei olisi tapahtunut!
Tästä kantaa suurimman vastuun kansainvälinen hiihtoliitto. Sen pääsihteeri Sarah Lewis vieraili viikonloppuna Lahdessa. Hän oli suorastaan tyrmistynyt, kun toimittajat penäsivät häneltä toimia.
"Tämä on Norjan kansallinen asia, eikä meillä ole toimivaltaa siinä. Tilanne on myös meille uusi, koska kyseessä on tämän suuruusluokan tähti", Lewis lausui.
Siis haloo. Mistä lähtien dopingkäry ja vieläpä anabolisesta steroidista on ollut vain kansallinen asia? Muistellaanpa vain Lahtea 2001, silloin hemohess-käryt eivät olleet todellakaan vain kansallinen asia?
Lewis vetosi siihen, ettei FIS ole saanut Norjan antidoping-viranomaisilta ilmoitusta kärystä ja ilman sitä he eivät voi toimia.
Tuliko edes mieleen vaatia norjalaisilta ilmoitusta välittömästi.
Ei tullut, koska norjalaisia käsitellään FIS:ssä silkkihansikkain heidän vaikutusvaltansa vuoksi. Mutta se, että FIS on näin pahasti rähmällään tuli yllätyksenä jopa minulle.
Jos FIS ja Wada eivät ota Johaugin doping-käryn käsittelyssä aktiivista roolia, roolia joka heille sääntöjenkin mukaan kuuluu, saatetaan Johaug nähdä mukana maailmancupin avauskisassa Rukalla. Olihan hän lähdössä väkisin mukaan maajoukkueen korkeanpaikan leirille Italiaan ensi viikolla.
Italiassa dopingiin syyllistyneitä kohdellaan kuitenkin rikollisina, carabinierit olisivat saattaneet ilmestyä Norjan majapaikkaan ja viedä Johaugin kuulusteluihin, jopa pidättää tämän. Oliko tämä syy siihen, että norjalainen perui viime hetkillä osanottonsa leirille?
Sundby on jokatapauksessa mukana Rukan maailmancupin avauksessa ja jos myös Johaug hiihtää siellä, niin en ihmettelisi vaikka osa kilpakumppaneista päättäisi jättää kisat väliin.
Miksi vaivautua samalle lähtöviivalle, jos edes doping-säännöt eivät koske norjalaisia?

3 kommenttia .

Systemaattista doupausta ?

Torstai 13.10.2016 klo 18:03 - Jari Porttila

Kun kaksi maailman parasta hiihtäjää, kumpikin Norjasta, käryää kolmen kuukauden sisällä doping-aineista, niin mitä siitä pitäisi ajatella ?

Norjassa asiaa on pyritty selittelemään hiihtomaajoukkueen lääkärien virheillä, kumpikin lääkäreistä on eronnut heti käryjen tultua julki.

Maailmalla puhutaan jo, ei enempää eikä vähempää kuin systemaattisesta dopingin käytöstä. Norjan hiihtoliitto, sen urheilijat ja lääkärit rypevätkin nyt syvässä uskottavuuskriisissä. Kukaan ei enää usko, että heidän loistava hiihtomenestys pohjautuu vain kovaan harjoitteluun.

Norjalaisten käryäminen perustuu maailman antidopingneuvosto Wadan tekemiin yllätystesteihin. Wadalla on selkeästi ollut "haju" epäselvyyksistä ja sen vuoksi norjalaishiihtäjiä on testattu enemmän kuin aikaisemmin ja erikoisempiin aikoihin kuin aikaisemmin.

Martin Johnsrud Sundbyn käry astmalääkkeen yliannostuksesta toi hänelle vain kahden kuukauden kilpailukiellon. Keskellä kesää. Itse asiassa kansainvälinen hiihtoliitto FIS yritti painaa koko käryn villaisella, mutta Wada vei asian kansainväliseen välitystuomioistuimen CAS:n käsittelyyn ja niin siitä tuli julkinen.

Wadalle jäi tuosta tapauksesta varmasti paljon hampaankoloon, ei siis ihme, että se on testannut ahkerasti norjalaisia. Johaug kärysi Italian Livingossa tehdyssä testissä. En tiedä tarkalleen mihinkä aikaan testi on otettu, mutta veikkaan kello 05.00 aamulla, kun testi-ikkuna aukeaa testaajille.

Miksi tähän aikaan ?

Yksi selitys saattaa olla mikrodoping. Olen lukenut saksalaistutkimuksen, jonka näyttö on selkeä. Siinä urheilijat ottavat illalla klo 23.00 ( testi-ikkunan sulkeutuessa ) erittäin pienen määrän esimerkiksi anaboleja, niin pienen, ettei siitä pitäisi näkyä, eikä tutkimuksen mukaan näkynytkään aamulla enää merkkejä. Kun kuuria jatketaan kuukausitolkulla, on kielletyistä aineista selkeä hyöty pieninäkin annoksina tuloksissa. Myös se todistettiin tutkimuksessa.

Jotenkin tuntuu siltä, että norjalaisetkin ovat lukeneet saman tutkimuksen. Ja ovat tulleet samaan johtopäätökseen kuin tutkimuksen tekijät; kiellettyä aineita voi nauttia, kunhan sen tekee tarpeeksi pieninä annoksina.

Mitä sitten tulee Johaugin ja joukkueen lääkärin meriselitykseen huulirasvasta, niin se tuntuu jo vitsiltä. Aino-Kaisa Saarinen kävi samaisessa Livingon apteekissa ostamassa samaista huulirasvaa. Pakkauksessa luki selkeästi punaisella DOPING.

Johaug, sen enempää kuin lääkärikään eivät olleet huomanneet merkintää. Lääkäri ehti jo selittää, ettei hän katsonut edes pakkausta, vaan tuubia. Voi hyvät hyssykät. Millainen koulutus norjalaislääkäreillä ammattiinsa oikein on? Tarvitaanko siihen lukutaitoa?

Kaksi kysymystä on kuitenkin tässä vaiheessa vailla vastausta?

Miksi Johaugia ei ole asetettu kilpailukieltoon, mitä FIS ja Norjan hiihtoliitto vielä odottavat ?

Vastausta ei ole myöskään saatu siihen, kuinka paljon anaboleja Johaugin näytteestä löytyi? Kun määrä selviää, selviää myös se, onko edes teoriassa mahdollista, että kyseinen määrä voisi imeytyi kehoon huulten kautta.

Jari Porttila

 

1 kommentti .

Voitto on ansaittava

Perjantai 7.10.2016 klo 19:36 - Jari Porttila

Kun Suomen jalkapallomaajoukkue pystyi menettämään 2-1 johdon lisäajalla, neljässä minuutissa 2-3 tappioksi, on syytä kysyä, onko Huuhkajista tullut murmeleita?
Ottelun jälkeen tappiosta syytettiin, syystäkin, ottelun norjalaista tuomaria. Päivä pelin jälkeen julkisuuteen tulleet hidastukset yläriman kohdilta kertovat meille, ettei pallo käynnyt maalissa ennen kuin se oli Suomen maalivahdin käsissä.
Kyseessä ei siis ollut maali, mutta siltä Islanti voitti ottelun juuri sillä maalilla.
Suuressa kuvassa meidän pitää kuitenkin kysyä, miten on mahdollista, että joukkue menettää jalkapallossa maalin johdon ja päästää lisäajalla kaksi maalia neljässä minuutissa.
Historia toki tuntee vastaavia tapauksia maailmaltakin, mutta jostain kumman syystä suomalaiset eivät osaa pelata ottelua loppuun saakka.
Muisteltakoon vaikka sitä Unkari-otteluakin.
Kysymys kuuluukin, miksi joukkueeseen iskee paniikki viimeisten minuuttien aikana, oli valmentajana sitten kuka tahansa?
Ulkopuolinen tarkkailija voisi sanoa, että joukkueesta puuttuvat johtajat, pelaajat jotka pystyisivät omilla taidoillaan pitämään palloa ja rauhoittamaan esimerkillään muita pelaajia. Ei se auta, että potkaistaan pallo mahdollisimman kauas katsomoon, jos siis kärjistetään.
Huippu-urheilussa ratkaisee tulos ja sitä meidän on kunnioitettava. Ei se norjalainen tuomari niitä palloja Suomen maalia kohti vimeisten minuuttien aikana laukonut.
Paras ja ainoa paikka etsiä syyllistä on pukuhuoneen iso peili.
Ottelun jälkeinen perjantai menikin sitten Roman Eremenkon saaman 30 päivän pelikiellon setvimiseen. Oma aikani kului venäläismedian yhteydenottoihin, sain heiltä myös arvokasta tietoa seuran näkökulmasta.
Eremenko sai siis väliaikaisen pelikiellon, joka koskee seura ja maajoukkuetoimintaa. Tämä viittaa vakavaan rikkeeseen, eli välttämättä sanktiot eivät jää tähän.
Seura tai liitto eivät myöskään saa tiedottaa asiasta enempää. Tämäkin viittaa vakavaan rikkeeseen.
Julkisuudessa, niin Suomessa kuin Venäjällä on jo spekuloitu doping-rikkeellä.
Yleisellä tasolla voin sanoa, että jos urheilija, lajissa kuin lajissa antaa positiivisen A-näytteen, niin asiasta tiedotetaan kansainvälistä liittoa ja lajiliittoa ja jalkapallossa myös pelaajan edustamaa seuraa. Nämä eivät kuitenkaan saa kertoa asiasta mitään, ennen kuin B-näyte on tutkittu. Tähän varataan aikaa kuukausi.
Jos urheilija syyllistyy doping-rikkeeseen, niin hänen ja joukkueurheilussa seuran kaikki tulokset mitätöidään näytteen antamispäivästä alkaen.
En siis väitä, että Eremenkon kilpailukiellon taustalla olisi doping-käry, koska en voi sitä tietää. Sen me tiedämme, että kovin heppoisin perustein UEFA ei aseta ammattilaisjalkapalloilijaa kilpailukieltoon.
Mielenkiintoista on myös se, että venäläismedia ei ole saanut kiinni Moskovan TsKA:n joukkueen lääkäriä.
Jari Porttila

1 kommentti .

Sanoista tekoihin

Maanantai 22.8.2016 klo 19:49 - Jari Porttila

Suomen olympiajoukkue palasi Rion kisoista Suomeen kaikkien aikojen heikoimman menestyksen siivittämänä. Koskaan aikaisemmin ei kesäkisoissa ole jouduttu tyytymään yhteen mitaliin.

Syyttävä sormi osoittaa nyt moneen suuntaan, mutta syyttely ei vie suomalaista urheilua metriäkään eteenpäin. On analysoitava rohkeasti mistä floppi johtui ja sen jälkeen on ryhdyttävä oikeasti tekoihin.

Juhlapuheiden aika on ohi, nyt tarvitaan konkreettisia toimia, sillä kuten Tanska osoitti, pienikin maa voi olla olympialaisissa jättiläinen.

Suomessa on puhuttu koko 2000-luku järjestelmän uusimisesta, siitä että urheiluun ohjautuvien rahojen on kohdattava tehokkaammin urheilija-valmentaja pari, rahat eivät saa hukkua organisaation eri tasoille. Suomi on yhdistysten luvattu maa, Veikkauksen voittovaroista tuettiin liikuntajärjestöjä tänäkin keväänä noin 43 miljoonalla eurolla.

Yleisenä lukuna esitetään, että huippu-urheilulle tuosta tuesta tulisi 14 miljoonaa. Nyt on pohdittava, pitäisikö summan olla suurempi. Jos päätetään, että tulisi, niin päätöksen pitää olla poliittinen, sen pitää tulla Urheiluministeri Sanni Grahn-Laasoselta. Miksi näin, no sen vuoksi, että ministerin päätöksellä rahanjakoa valmistelevat virkamiehet ( Hannu Tolonen ) voivat valmistella rahanjakoesityksen Valtion liikuntaneuvostolle, joka lausuu omasta puolestaan esityksen ministerille.

Vain ministerin, ministeriön ja VLN:n päätöksillä voidaan vaikuttaa siihen, että eri liikuntajärjestöille jaettavan avustuksen määriin puututaan siten, että rahat ohjautuisivat huippu-urheilulle nykyistä paremmin.

Olen itse kirjoittanut koko 2000-luvun siitä, että urheilun päällekkäisiä organisaatioita on saatava purettua, jos ei muuten, niin suuntaamalla valtionavustuksia entistä tarkemmin. En ole tämän mielipiteen kanssa yksin. Tässäkin asiassa poliitikot voivat "sysätä" lumipallon liikkeelle juuri rahanjaon kautta.

Toinen asia on sitten valmennuksen ja harjoittelun parempi suunnittelu ja keskittäminen. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että haulikko pitäisi nyt vaihtaa tarkkuuskivääriin. Olisiko Suomessa vihdoin hyväksyttävä se tosiasia, ettei meillä ole maailmanluokan valmentajia jokaisessa kylässä, vaan kansainvälisen tason valmennus tulisi keskittää valmennuskeskuksiin.

Kaikkien ei suinkaan tarvitse lähteä valmennuksen perään keskuksiin, mutta vain siellä harjoittelevat saisivat täyden palvelun matkallaan kohti huippua.

Suomessa on valtavasti potentiaalisia kansainvälisen tason menestyjiä vielä 15-18 vuotiaissa, mutta sen jälkeen koittaa kato. Keskittämällä valmennus keskuksiin, jonne urheilijat myös muuttaisivat, saataisiin kaikkien kansainvälisten esimerkkien mukaan aikaan myös tulosta.

Keskinäisen syyttelyjen sijaan nyt olisi tekojen aika. Kyse on yhteiskunnallisestikin sen kokoluokan asiasta, että tekoihin pitäisi ryhtyä ministeriöstä alkaen.

 

  

1 kommentti .

Karhun kaatoon

Perjantai 20.5.2016 klo 20:51 - Jari Porttila

Uskaltaako Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin saapua katsomoon, kun Venäjä kohtaa Suomen lauantaina Moskovassa MM-kisojen välierässä ? Kun Putin oli viimeksi kotikisoissa katsomassa Venäjän ja Suomen ottelua Sotshin olympialaisissa, koki hän shokin. Ottelun jälkeen soitettiinkin hallissa Maamme-laulu.

Saattaakin olla, että Putin pelaa varman päälle ja katsoo ottelun Kremlin tv-huoneessa. Silloin ei ole pelin jälkeen ole pakko seisoa asennossa, kuuntelemassa Suomen kansallislaulua. Ja jos Putin pysyy poissa katsomosta, ei hänen läsnäolonsa tuo lisäpaineita punakoneen pelaajille.

Totuushan on se, että lauantaisessa ottelussa kaikki paineet ovat venäläisten niskassa. Heiltä odotetaan kotikisoissa vain kultaa, venäläisten unelmana olisi kohdata finaalissa Kanada.

Paineet ovat kovat, siitä kertoo omaa kieltään "kurkunleikkaaja" Oleg Znarokin lausunnoista Saksa-ottelun jälkeen nousi kohu. Nyt kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF tutkii, uhkasiko Znarok todella tappaa venäläistoimittajan tämän viitattua Znarokin saksalaistaustaan. Jos uhkasi, "kurkunleikkaaja" saattaa joutua seuraamaan taas kerran Suomi-ottelun katsomosta.

Kaiken kohun keskellä Suomi körötteli kaikessa rauhassa junalla Pietarista Moskovaan. Iltajäillä nähtiin myös Aleksander Barkov, joten tehosentteri nähdään lauantain ottelussa.

Leijonathan kohtasivat Znarokin Venäjän kahdesti ennen MM-kisoja ja voitti kummankin ottelun. Karhua lähtee lauantaina siis kaatamaan joukkue, joka ei pelkää voittamista, eikä toisaalta ole hävinnyt näissä MM-kisoissa vielä otteluakaan.

Helpolla karhua ei kaadeta eikä nyljetä, mutta nyt jos koskaan se on täysin mahdollista. Leijonista löytyy sellaiset täsmäaseet venäjää vastaan, että Znarok näkee niistä varmasti painajaisia. Leijonat ovat puolustaneet hyvin juuri sitä sektoria, josta maalit yleensä tehdään, tuon sektorin ulkopuolelta tulleet vedot Mikko Koskinen ottaa varmasti kiinni.

Hyökkäyspäässä jokaisesta ketjusta löytyy ratkaisijoita, joten yhden pelaajan "blokkaaminen" ei vielä pysäytä Leijonia.

Yksi asia Jalosen suojattien on syytä muistaa lauantain ottelussa. Tuomaristo tietää viheltävänsä kotikatsomon edessä, joten herne saattaa liikahtaa pillissä leijonille helpommin kuin Venäjän pelaajille. Ja vanha totuushan on se, ettei pelejä voiteta jäähyaitiosta.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Laine hakee paikkoja- ei syytä huoleen

Perjantai 13.5.2016 klo 20:05 - Jari Porttila

Leijonat kohtaa MM-kisoissa lauantaina Ranskan. Tähänkin peliin Suomi lähtee suurena suosikkina, eli taskussa pitäisi olla lauantainkin jälkeen vain voittoja.

Suuri yleisö, jonka määrä on tv-lukujen mukaan valtava, odottaa myös Piiska-Patrikilta, Patrik Laineelta taas maaleja. Kaksi ensimmäistä ottelua tuuditti katsojat siihen, että kun piiska sivaltaa, on tuloksena usein maali.

USA ja Unkari ottelussa näin ei ollut ja nyt jo jotkut ovat pettyneitä, toiset jopa epäileviä. Turhaan, sillä Laine on pelannut myös näissä peleissä hyökkäyspäässä hyvin. Kummassakin ottelussa hän on hakenut loistavasti maalintekopaikkoja ja myös saanut niitä. Unkaria vastaan Patrikilla taisi olla kahdeksan hyvää tekopaikkaa, Unkarin maalivahdilla vain oli unelmapäivä ja vedot jäivät hänen suojiinsa.

Kovan pelimiehen Laineesta tekee juuri se, että hän pystyy hakeutumaan ottelussa uin ottelussa maalipaikkoihin. Jos näitä ei tulisi, niin vasta sitten olisi syytä huolestua. Nyt huoleen ei ole aihetta.

Kun Laine pystyy hakeutumaan ja Barkov ja Jokinen pystyvät järjestämään hänelle ottelua kohden 5-10 maalipaikkaa, niin kyllä niistä yleensä syntyy 1-2 maalia, jos vastustajan maalivahdille ei satu sitä kuuluisaa unelmapäivää.

Teemu Pulkkinen oli Unkari-ottelussa vielä Lainettakin kovempi hakeutumaan maalipaikkoihin, mutta hänen maalitilinsä on vielä avaamatta. Pulkkinen on jo saanut rapaakin niskaansa, turhaan. Pulkkinenkin on pystynyt tekemän itsensä pelattavaksi hyvälle maalipaikalle jokaisessa ottelussa, kun paikkoja syntyy niin varmasti niitä maalejakin vielä tulee.

Kari Jalonen leimautti kaikki Leijonapassit, joten näillä mennään. Joukkue onkin erittäin hyvä ja tasapainoinen. On kaksi hyökkäävää ketjua ja kahdesta muustakin ketjusta löytyy ratkaisijoita ja jos kolmanteen erään pitää kaventaa, niin siihenkin löytyvät oikeat palikat.

Jos joukkueen pelistä haluaa hakea jotain parannettavaa, niin ylivoimapeli ei ole vielä kulkenut toivotulla tavalla. Ja mitä lähemmäs niitä ratkaisupelejä mennään, niin sitä tärkeämmäksi ylivoima muodostuu. Ehkä tämäkin palikka loksahtaa Ranskaa vastaan kohdalleen.

 

Kommentoi kirjoitusta.

We miss you Andreas !

Keskiviikko 11.5.2016 klo 19:10 - Jari Porttila

Urheilumaailmaa kohahdutti tänään Andreas Thorkildsenin twitterissä antama ilmoitus, norjalainen päätti lopettaa keihäänheittäjän uransa.

Andreas muistetaan ennen uuta suomalaisten painajaisena, joka veti kerta toisensa jälkeen arvokisoissa sen pitemmän korren.

Thorkildsen ei heittänyt viime kesänä kertaakaan, hän yritti toipua heittokuntoon Rion olympialaisiin mennessä vaikeasta lonkkaleikkauksesta. Tänään saimme tietää, että Andreas hävisi tuon taistelun aikaa vastaan.

Edellisen kerran Thorkildsen heitti useamman kuin kerran kaudessa vuonna 2014, vaikeudet alkoivat kuitenkin jo Lontoon olympiavuonna 2012. Silloin kaksinkertainen olympiavoittaja ( Atlanta 2004 ja Peking 2008 ) jäi kuudenneksi. Samana vuonna hän oli Helsingin EM-kisoissa neljäs.

Thorkildsenin palkintokaapista löytyy kahden olympiakullan ohella yksi MM-kulta ja peräti kolme MM-hopeaa sekä kaksi Euroopan mestaruutta. Hän voitti siis keihäspaikalla kaiken mitä voittaa voi.

Andreas muistetaan myös suurena Suomen ystävänä, hän viihtyi kilpailumatkoilla Suomessa ja arvosti keihäänheiton saamaa arvostusta. Pääsin tutustumaan Andreasiin kilpailumatkoilla ja hän oli juuri sellainen velikulta, kuin hänen julkinen kuvansakin, aina virhe naamalla.

Keskustelin usein Andreaksen kanssa keihäänheiton asemasta Norjassa, hän oli huolissaan lajin tulevaisuudesta, eikä turhaan. Viime vuonna paras norjalainen löytyi keihään maailmantilastosta sijalta 193, Håkon Kveseth heitti 73.96.

Thorkildsen kiskaisi heittäjien maagisen 90 metrin rajan yli kahdeksan kertaa, parhaaksi tulokseksi jäi 91.59.

Thorkildsenin nostatti myös melkoisen yleisurheilubuumin vuonomaassa, hänen perässään maailmalla kiersi lähes aina NRK:n tv-ryhmä.

Suomalaiset keihäsmiehet voisivat ottaa oppia Thorkildsenin ideasta toteuttaa talviharjoittelua. Koska Norjan talvet ovat ainakin yhtä kylmiä kuin Suomen, hankki Thorkilsen itselleen talviasunnon Los Angelesin lähistöltä viettäen siellä talvikuukaudet.

Thorkildsen ei ole vielä kertonut aikooko hän jatkaa yleisurheilun parissa esimerkiksi valmentajana. Pienenä vinkkinä Pihtiputaan keihäskarnevaalien järjestäjille voisi heittää, että hankkikaa Andreas keihäskarnevaalien valmentajavieraaksi vaikka jo ensi kesäksi.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Miksi Jalonen hyllytti Laineen?

Tiistai 10.5.2016 klo 20:51 - Jari Porttila

Leijonien päävalmentaja Kari Jalonen teki USA-ottelun lopussa tempun, jota ei ensin meinannut uskoa todeksi- ja aika monelta se meni jopa kokonaan ohi.

Viimeisen kymmenen minuutin aikana Leijonien supermiehet - Patrik Laine ja Sebastian Aho istuivat penkillä ja katsoivat, kun Leo Komarov ja Antti Pihlström pelasivat heidän paikallaan.

Jalonen kavensi Suomen pelin kolmeen ketjuun ja se merkitsi supermiehille penkkikomennusta. Aika rohkea veto Kojolta.

Jalosen kommentteja asiasta päästiin lukemaan vasta lehdistä, kommentit hän toki antoi ottelun jälkeen niitä kysyneille. Vastaus oli, että Komarovin ja Pihlströmin paikka oli kuumina pelaajina kentällä. Siis kääntäen, Laine ja Aho eivät pelanneet niin hyvin, että heidän paikkansa olisi ollut kentällä.

Jalosen päätöstä ei ole juuri kritisoitu, eikä pahemmin analysoitukaan. Olisin odottanut, että näin olisi tehty. Jonkun verran kiekosta kirjoittaneena uskallan esittää oman, vaatimattoman arvioni.

Pohjaksi pohdiskelulle pitää miettiä, millaista vastuuta Laineelle ja Aholle on annettu joukkueissaan Liigassa. Muistaako joku, että kumpikaan miehistä on pistetty istumaan vilttiin ottelun ratkaisuhetkillä? Minä en ainakaan muista.

He ovat siis saaneet vastuuta liigassa myös kuumissa ratkaisupaikoissa ja kantaneet vastuun hyvin. Miksi heille ei siis annettu vastuuta USA-ottelun lopussa ?

Kaikki ottelua seuranneet toki näkivät, ettei kaksikko yltänyt nyt pelillisesti samalle tasolle kuin kahdessa aikaisemmassa ottelussa. On kuitenkin jopa ymmärrettävää huomata, että ihmisiä nuo supermiehetkin ovat. Laineen niskassa olivat ne valtavat paineet, jotka julkisuudessa oli ladattu hänen ja Auston Matthewsin kaksintaisteluun. Mutta pelasiko kaksikko niin huonosti, että heidät piti heittää vilttiin?

Ei. Miksi Jalonen sitten teki niin kuin teki ?

Asiaa pitänee pohtia Laineen ja Ahon roolituksen kautta. Laine on ketjussaan puhtaasti maalintekijä, snaipperi joka hakee hanakasti maalipaikkoja ja sellaisen saadessaan myös maalin tekee, tai ainakin saa aikaiseksi vaarallisia laukauksia, kuten USA ottelussa.

Komarovkin osaa tehdä maaleja, mutta hän on myös erittäin hyvä puolustuspään pelaaja. Hän korvasikin Laineen juuri sen vuoksi, että ketjuun haettiin vahvaa puolustus- ja häirintäpelaajaa viimeisen 10 minuutin ajaksi.

Aho on myös taituri vailla vertaa kiekon kanssa. Viimeisen 10 minuutin ajaksi kentälle haettiin hänen paikalleen ahnaasti karvaava ja hyvin puolustava Pihlström.

Päätöksiä tehdessään Jalonen ei luonnollisestikaan ajatellut millaisen kuvan Laineesta saavat katsomossa istuvat NHL:n johtomiehet ja scoutit. Heidän papereissa Laineen istuttaminen vilttiin merkitsi pitkää miinusta. MM-jäällä pelataan kuitenkin Jalosen vinkkelistä maailmanmestaruudesta, eikä NHL:n varausvuoroista.

 Mutta oliko hänen päätöksensä oikea? Siitä en ole satavarma. Siitä sen sijaan olen varma, että Jalonen on myös jatkossa valmis tekemään radikaaleja ratkaisuja. Ensimmäinen sellainenhan oli Markus Granundille annetun lupauksen peruminen MM-joukkuetta nimettäessä.

 

1 kommentti .

Taas uusi doping-pommi Venäjällä

Maanantai 9.5.2016 klo 15:04 - Jari Porttila

Venäjää ravisuttelee jälleen uusi doping-paljastus. Sunnuntaina Yhdysvalloissa CBS kanavalla esitetty "60-minuuttia" ohjelma väitti venäläisiin lähteisiin viitaten, että Sotshin olympialaisissa salattiin neljän venäläisen olympiavoittajan doping-käry. Ohjelman mukaan nelikko olisi kärynnyt anabolisten steroidien käytöstä.

Ohjelman syväkurkkuna toimi venäläinen Vitaly Stepanov, sama mies joka pisti viime vuonna aloille koko venäläisen doping-kulttuurin paljastukset. Stepanov työskenteli aiemmin venäjän antidoping-toimistossa. Hän perustaa väitteensä keskusteluihinsa Venäjän doping-laboratorion johtajan Grigory Rodchenkon kanssa.

CBS ei paljastanut kärynneiden nimiä, koska Stepanov ei osannut kertoa niitä. CBS:n toimittaja oli kuitenkin kuunnellut Stepanovin nauhoittamia keskusteluja Rodchenkon kanssa, niissä oli puhuttu käryistä ilman nimiä.

Jotta homma olisi tarpeeksi mutkikas, niin Venäjän urheiluministeri kiisti väitteet jo lauantaina pelkkinä spekulaatioina.

Mistä siis oikein on kyse?

Stepanov asuu nykyään vaimonsa, dopingista kärynneen Yulia Stepanovan kanssa Yhdysvalloissa. Saattaahan olla, että Stepanovien rahat ovat loppumassa ja sen vuoksi kapsäkistä kaivettiin lisää paljastuksia. Ja kun Stepanov on kerran puhunut suuren paljastuksen yhteydessä totta, niin oletusarvo on tietenkin se, että hän puhuu myös nyt totta.

Toisaalta voidaan ihmetellä, onko vain sattumaa, että uusin paljastus tulee nyt, kuukautta ennen kuin IAAF kokoontuu Seb Coen johdolla päättämään päästetäänkö venäläisiä urheilijoita mukaan Rion olympialaisiin. Nyt julki tullut paljastus ei ainakaan helpota Coen ja IAAF:n hallituksen päätöstä.

Tuossa hallituksessa päätöstä on tekemässä myös Suomen Antti Pihlakoski. SUL:n entinen puheenjohtaja on dopingin suhteen kovan linjan edustaja, eikä ainakaan hän hyväksy venäläisten mukaan tuloa Rio:n kisoihin, jos maan doping-kulttuuri on yhä samalla tasolla kuin vuosi sitten.

Julkisuudessa olleiden tietojen pohjalta on vaikea sanoa, onko Venäjä oikeasti ryhtynyt kitkemään laajamittaista dopingin käyttöä urheilupiireistä. Joukkokäryt tänä vuonna meldoniumista eivät ainakaan tue tätä käsitystä.

Eli jos veikata pitäisi, niin Rion kisoissa ei nähdä venäläisiä yleisurheilijoita.

Kommentoi kirjoitusta.

Uusi kuningas, Patrik I

Sunnuntai 8.5.2016 klo 20:48 - Jari Porttila

Patrik Laine johtaa MM-kisojen pistepörssiä kahden ensimmäisen ottelun jälkeen, eivätkä ne ottelut ole olleet Leijonille puhtaita läpihuutojuttuja, eli pörssi ei ole täyttynyt "helppojen vastustajien" kustannuksella.

Laine on näyttänyt kahdessa ensimmäisessä ottelussa, että hän on maalintekijänä maailman ehdotonta huippua. Seuraavan kerran Laineen kyvyt mitataan maanantaina USA:ta vastaan.

Tuo USA-peli on peli, jota ainakin Toronton ja Winnipegin seurajohto seuraa silmä tarkkana. Jäällä luistelevat juhannuksen NHL-varaustilaisuuden kaksi kuuminta nimeä, Laine ja USA:n Auston Matthews. Nyt kaikilla on mahdollisuus vertailla kaksikkoa tositilanteessa, aikuisten pelissä.

Suomessa pohditaan, voisiko Laine nousta varaustilaisuudessa ohi tähän saakka ykkösenä pidetyn Matthwsin. Amerikkalainen on senttteri, Laine laituri. Tämän seikan on pohdittu kääntävän vaakakupin Matthewsin puolelle.

Aivan liian vähälle on spekulaatioissa jätetty se tosiseikka, että ehkä olisi Laineen kannalta jopa parempi, että hänet varattaisiin vasta toisena. Ensimmäinen varausvuoro on Torontolla, toinen Winnipegillä ja kolmas Columbuksella.

Laineen tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeää, että hän pääsisi joukkueeseen, jossa hän saisi tarpeeksi vastuuta ja pääsisi näin käyttämään vahvuuksiaan. Tämä merkitsee suomeksi sanottuna paikkaa ykkösketjussa, vähintään kakkosessa ja paikkaa ykkösylivoimassa.

En ole varma, pystyykö Toronto tarjoamaan tätä, mutta Winnipegissä siihen ollaan jo valmiita. Ei ole lienee sattumaa, että Teemu Selänne murskasi kaikki tulokaskauden ennätykset juuri Winnipegissä, siellä osataan arvostaa suomalaista taitoa ja siellä ollaan valmiit tekemään kaikki mahdollinen Laineen menestyksen eteen.

Laine on taitojensa ja myös kokonsa puolesta valmis NHL-uraan jo ensi syksynä, sen MM-kisojen avauspelit ovat näyttäneet.

Mutta ennen NHL:n varaustilaisuutta pelataan loppuun MM-kisat. Leijonat on avannut kisat kunnialla, joskin Saksa-ottelun viimeinen erä näytti, ettei tällä tasolla sovi "himmailla".  Suomella on nyt kasassa ryhmä, josta löytyy valtavasti taitoa, eikä homma jää varmasti kiinni maalintekotaidosta. Kisojen kahden avauskierroksen perusteella vaikuttaa siltä, että finaalissa voisivat hyvinkin pelata Suomi ja Kanada.

 

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »