Porttila TV

Yltääkö Suomi kuuteen mitaliin?

Sunnuntai 18.2.2018 klo 20:37 - Jari Porttila


Etelä-Korean talviolympialaisia on jäljellä enää viikko. Suomi on saavuttanut tähän mennessä kolme mitalia, kaksi hiihdosta ja yhden lumilautailusta.

Virallinen tavoite oli kuusi mitalia, itse povailin jopa kymmentä mitalia. Kuinkas tässä on nyt näin päässyt käymään, että tavoite on karkaamassa?

Olin omassa listassani budjetoinut ampumahiihtoon kaksi mitalia, ei tullut yhtään. Siinä jäätiin tavoitteesta.

Hiihtoon olen budjetoinut kolme mitalia, siinä ollaan hyvässä vauhdissa ja jos kaikki menee putkeen, tavoite saavutetaan. Veikkasin myös Ristomatti Hakolaa yllätysmitalistiksi, lähellä se oli henkilökohtaisessa kisassa, jos hän toipuu parisprinttiin, on se vieläkin mahdollista.

Viimeinen kisaviikko lataa odotuksia yhdistettyyn ja pikaluisteluun, sekä tietenkin jääkiekkoon. Uskon vakaasti yhdistetyn joukkuekilpailun mitaliin, Ilkka Herolalla ja Eero Hirvosella on mahdollisuudet mitaliin myös suurmäen kilpailussa.

Mika Poutala on yksi valttikorteista pikaluistelussa. Minulla on vahva luotto häneen, näytöt kauden aikana ovat olleet sen verran kovia, ettei mitali ole mahdottomuus.

Jääkiekossa leijonilla pyyhkii hyvin, niin naisissa kuin miehissä. Jos kisoissa nyt yhtään varmaa mitalia koskaan onkaan, niin naisleijonat sen ottavat. Kun Noora Räty pelaa tasollaan ja hiukan vielä venyykin, niin finaalipaikkakin on täysin realistinen.

Vaikka miehet hävisivät Ruotsille, niin pelissä  oli paljon hyvää. Maalinteko oli siinä pelissä vaikeaa, niin kuin leijonilla yleensäkin, mutta siihen saadaan terävyyttä, niin kaikki on mahdollista.

Se on kuitenkin pakko myöntää, että siihen 10 mitalin tavoitteeseen ei päästä. Kolme mitalia viimeisellä viikolla tulee varmasti.

 


Kommentit

19.2.2018 21:06  Lallukka on Syytön!

Pystykkö Jari vahvistaa miten tämä on ylipäänsä mahdollista, että yksi toisensa jälkeen merkittävän uran tehnyt suomalainen lopettaa ilman henkilökohtaista Olympialaista-mitalia? Tänään se tapahtui Poutalalle. Erittäin suurena pettymyksenä pakko ottaa sekä Poutalan itsensä-, että urheiluhullun Suomen kansan kannalta. Omissa papereissani olin varman mitalin Poutalalle laskeskellut ja pidin jopa Porilaisten Marssia mahollisena.

Vaan mikäpä sitten yhdistää seuraavia monin kertaisia maailmancup-voittajia: Janne Ahonen, Kaisa Mäkäräinen ja Hannu Manninen. Aivan oikein, yhteenlaskettu henkilökohtaisten Olympialaisten mitalimäärä on pyöreä nolla. Toki voidaan saivarrella, että Mannishannu sen voi vielä ottaa, mutta yhtä todennäköisenä pidän kuin helvetin jäätymistä.

Olen sitä jonkin verran pohtinut, että onko suomalaiset kuitenkin liian maailmancup-henkinen kansa ja jopa liiton puolelta sokeasti kannustetaan kiertämään koko maailmancup myös arvokisavuosina. Myös suurinosa suomalaisista urheilijoista pitänee cupin-menestystä jopa tärkeämpänä kuin Olympialaista-mitalia. Toki se on tavallaan urheilijoiden kannalta ymmärrettävää, koska suurin osa jokapäiväisestä leivästä kuitenkin cupista tulee.

Tämän pohjalta pohdin myös sitä, että olisiko liiton muutettava taloudellista kannustusjärjestelmää enemmän arvokisoja suosivaksi. Jos sen perähikiän tontin- ja kunnan kultaisen avaimen sijaan arvokisamenestyjille jaettaisiin jotakin oikeasti merkittävää maallista hyvää. Muuttaisiko tämä urheilijoiden kilpailukalenteria ja kunnonajoitusta enemmän nimenomaan arvokisoja palvelevaksi - ehkä, ehkä ei, mutta jokatapauksessa haluaisin sen nähdä.

20.2.2018 11:15  A.V.V

Täytyy hieman pohtia aiemman kommentoijan pohdintoja.

Ensinnäkin itse pidän suomalaista urheilukansaa jopa liiankin olympiamitalikeskeisenä. Tuntuu että olympiamitalit ovat jopa se ainoa mittari millä urheilumenestystä mitataan. Liiton puolelta en usko painostukseen maailmancupin kiertämisen osalta. Eipä kai ketään hiihtäjää ole pakotettu esim tour de skitä kokonaisuudessaan hiihtämään.

Liitoltahan urheilija mitalibonuksen saa, sekä tietysti sponsoreiltaan. Pronssista palkitaan liiton toimesta käsittääkseni 20 000 eurolla, mitä en pidä mitättömänä summana suomalaiselle urheilijalle. Lisäksi olympiamitali on sponsorimarkkinoilla sellainen meriitti, että varmasti neuvotteluja helpottaa. Näin ollen en näe perusteltuna väitettä siitä, että suomalaisten urheilijoiden ei kannattaisi panostaa olympialaisiin taloudellisten seikkojen vuoksi. Aika lailla paljon maallistakin hyvää olympiamenestys tuo.

Syitä maailmancupissa menestyneiden urheilijoiden menestymättömyyteen olympialaisissa voidaan tietysti miettiä, ja niitä myös tulee miettiä. Jokainen on kuitenkin yksilö, ja reagoi esim. paineisiin eri tavalla.

Menestymättömyys olympialaisissa ei kuitenkaan vie pois yhdeltäkään urheilijalta muita saavutuksia, jotka usein ovat jopa merkittävämmät kuin olympiamenestys. Moniko suomalainen esimerkiksi olisi alkanut seuraamaan ampumahiihtoa ilman Mäkärän sieltä tuomaa menestystä...


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini