Porttila TV

Lopetetaan syyllisten etsiminen

Lauantai 17.2.2018 klo 18:04 - Jari Porttila


Etelä-Korean olympialaisten lauantai oli suomalaisittain pettymys. Kahden odotetun mitalin sijasta jäätiin ilman mitaleja. Se oli pettymys, tunnetasolla.

Jos kuitenkin naisten viestituloksia ja Kaisa Mäkäräisen esitystä katsellaan kylmien tosiasioiden pohjalta, niin nyt saatu tulos oli jopa todennäköisempi kuin mitalisade. Olympialaiset kun ovat myös muiden maiden urheilijoille kauden kohokohta, johon on satsattu kaikki mahdollinen.

Mennään ensin naisten viestiin ja sen tapahtumiin. Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski hiihtivät omalla tasollaan, joka merkitsee vauhtia aivan maailman huipulla. Mutta niin hiihtivät Aino-Kaisa Saarinen ja Riitta-Liisa Roponenkin. Saarinen jäi avausosuudella venäläiselle Natalia Nepryaevalle 20 sekuntia , kun kaksikko hiihti tammikuun alussa kympin perinteisen massalähtökisan Val di Fiemmessä, jäi Saarinen venäläiselle 32 sekuntia. Saarinen ei siis romahtanut, joskaan ei juuri venynytkään, vaan teki juuri sen mitä häneltä odotettiin.

Riitta-Liisa Roponen voitti vielä Seefeldin vapaan kympillä tammikuun lopussa kolmannella osuudella niin ikään hiihtäneet Ebba Anderssonin ja Anastasia Sedovan muutamalla sekunnilla. Nyt hän hävisi kummallekin 42 sekuntia, eli Roponen alisuoritti kilpakumppaneihin verrattuna melkoisesti. Syy tähän oli selkeä, Ritu lähti matkaan ylikovaa eikä pystynyt maitohapon iskeytyessä lihaksiin enää vastaamaan kärjen vauhtiin.

Voidaan kuitenkin kysyä, olisiko joku muu selviytynyt paremmin viestin kolmannesta osuudesta? Vastaus on ei.

Ei viestimitali nyt mennyt kenenkään epäonnistumiseen, vaan se kariutui siihen, että kolmen muun joukkueen hiihtäjät onnistuivat venymään kauden tärkeimmässä tapahtumassa. Se onkin sitten toisen jutun vuoro pohtia sitä, miksi suomalaiset eivät onnistuneet venymään? Sitä pitää kysyä hiihtäjien henkilökohtaisilta valmentajilta ja pistää myös päävalmentaja Reijo Jylhä kaivamaan vastaus tuohon kysymykseen.

Ampumahiihdossa väki kuumeni somessa haukkumaan Kaisa Mäkäräistä. Miksi ihmeessä?

Parhaansa Kaisa siellä Koreassa teki, se ei vaan riittänyt nyt mitaliin. Arvatkaa ketä tulokset harmittavat eniten? Tietenkin Kaisaa, joka on uhrannut koko nuoruutensa harjoittelulle. Hänen piti kruunata mahtava uransa olympiamitaliin, mutta toisin kävi.

Juuri se, että olympialaiset ovat vain kerran neljässä vuodessa tekevät niistä niin ainutlaatuisen tapahtuman. Maailmancupissa voit voittaa viikonlopusta toiseen, eikä se juuri haittaa, vaikka joskus vähän kyykkäisi. MM-kisojakin on vähintään kahden vuoden välein, huippukuntoiselle urheilijalle se tietää 3-5 kisatapahtumaa uran aikana.

Mutta olla kunnossa juuri sinä tiettynä, yhtenä päivänä kerran neljässä vuodessa. Se vaatii niin kovia uhrauksia, että harva on niihin valmis. Kun vielä muistamme, että Suomessa suurin osa huippu-urheilijoista elää tutkimusten mukaan köyhyysrajan alapuolella, eivät lähtökohdat todellakaan ole parhaat mahdolliset.

Ja sitten kun he eivät onnistu, sivaltaa kansan terävä sanansäilä heidät maan rakoon.

On hienoa, että urheilu herättää meissä katsojissa suuria tunteita. Muistetaan kuitenkin, että me emme näe emmekä koe urheilijan arkea. Emme elä mukana niissä päivissä, jotka urheilijat elämästään uhraavat menestyksen eteen. Emme me ole kannustamassa häntä silloin, kun hän kannustusta eniten tarvitsisi.

Miksi siis tuomitsisimme hänet, kun hän joutuu tunnustamaan joukon muita urheilijoita paremmakseen? Eikö meidän pitäisi vain kiittää häntä siitä, että saimme nauttia urheilun elämyksellisyydestä edes tuon ohikiitävän hetken, jolloin hän oli mukana taistelemassa olympiamenestyksestä.

Jos meidän jotain pitää syyttää siitä, ettei mitaleja sada yhtä paljon kuin Norjalle ja Ruotsille, niin osoitetaan sormella yhteiskunnan päättäjien suuntaan. Vasta kun he ryhtyvät puheista tekoihin ja tunnustavat urheilun yhteiskunnallisen merkityksen ja lisäävät urheilun rahoitusta, voimme edes haaveilla kilpailemisesta samalla viivalla muiden maiden kanssa.


Kommentit

17.2.2018 20:17  Lallukka on Syytön!

Karmea pettymys tuo naisten viesti oli ja se henkilöityy vain ja ainuastaan yhteen hahmoon: Reijo Jylhä. On siinä kerrassaan munaton mies. Miksi ihmeessä Matintaloa ei laitettu Oikun tilalle? Nykykunto on selkeästi- ja jopa todistettavasti Oikkua kovempi. Vahvana yksittäisenä näyttönä Kallan lyöminen omalla maaperällään vielä kaatumisen jälkeen. Täysin oikeutetusti Matintalo itseään viestijoukkueeseen yritti medialausuntojen kautta saada. Repe ei vaan uskaltanut, koska pelkäsi, että Oikku suuttuu. Toki varmasti Oikku hyvinhyvin vihainen jo nyt Matintalolle, kun meni niin pahasti sanomaan.

Sitäkin edelleen ihmettelen, että mitä ihmettä Repen valmennuksessa tapahtui Kyllöselle. Se oli vajaa vuosi ja maailman top10 hiihtäjästä tuli piirikunnallisentason hiihtäjä.

Mielenkiintoista myös, että naisten viestinvalintoja Repe selitti kokemukselle. Vaan mitä tapahtuu sitten. Omissa papereissani yksi kautta-aikojen suomalaishiihtäjä Happo Heikkinen syrjäytetään ankkurin paikalta ja Lari tilalle. On tämä aivan uskomatonta toimintaa! Siinä meni sitten mahollisuuet miesten viestissäki. Hapolle jos kenelle nimenomaan se ankkuriosuus sopii, jossa pääsee repimään ilman kyttäilyjä kropasta kaiken irti.

Mäkärän osalta en ole lainkaan pettynyt, koska Mäkärän arvokisahistorian tuntien oli täysin selvää, että mitalia ei tule saamaan. Siitä olen tainnutkin jo aiemmissa kommenteissani puhua.

Pärmän osalta pystyn vahvistamaan, että tavallaan menin aiemmissa kommenteissani pieleen mitaliennusteessa. Tavallaan siksi, että jos norskit olisi ollut yhtään odotetussa lyönnissä, niin Pärmälla ei yhtäkään mitalia vielä olisi. Täysin omalla tasolla on Pärmä hiihtänyt ja se nyt vaan on sattunut norskien vaisuuen takia riittämään.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini