Porttila TV

Kerjäämällä olympialaisiin

Torstai 15.2.2018 klo 19:01 - Jari Porttila


Samaan aikaan kun Krista Pärmäkoski tuuletti upeaa olympiapronssiaan hiihtostadionilla, manaili Anton Linfors skicorssin maalialueella. Kuka ihmeen Anton, kysyy nyt moni?

Kyse on helsinkiläisestä lumilautacrossarista, joka on noussut maailman huipulle lujalla tahdolla. Neljä vuotta hätkähdin kuukautta ennen Sotshin olympialaisia, kun postilaatikosta löytyi Antonin kaikkiin postilaatikkoihin jakama kirje. Kirjeessä Anton pyysi vartsikalaisia osallistumaan hänen olymppiamatkaansa, hän pyysi sponsoritukea naapuristolta, että pääsisi olympialaisiin valmistavalle leirille.

Koreassa Anton oli lopulta yhdeksäs, kisan jälkeen hän kertoi elävänsä yhä kädestä suuhun, "persaukisena" kuten hän asian itse ilmaisi. Neljässä vuodessa ei siis ole tapahtunut mitään. Kärjistämällä voisi sanoa, että olympialaisissa otettiin yhdeksäs sija lähes nollatuella.

Tiedän, että Anton sai kesäkuussa 5000 euroa valmennustukea olympiakomitealta. Sillä rahalla ei kovin montaa leiriviikkoa pidetä, ei Suomessa eikä Euroopassa. Saati makseta ruokaa tai osteta kunnon ruokaa.

Samassa jaossa Krista Pärmäkoski sai 20 000 euron valmennustuen, kuten muuten myös Anne Kyllönen ja Laura Mononen. Hiihtäjät voivat myös leireillä ilman taloudellisia huolia yli 100 päivää vuodessa, niin Suomessa kuin Euroopassa.

Ei siis tavallaan ole ihme, että suomalaisilla hiihtäjillä on kuitenkin mahdollisuus nousta maailman huipulle, kaikissa muissa lajeissa se ei ole mahdollista. Voisikin sanoa, että se sama systeemi, joka on rakennettu hiihtäjien ympärille, pitäisi rakentaa myös muiden yksilölajien ympärille. Vain ammattimaisella tavalla hoidettuna pienistä lajeista voi nousta yksilöitä maailman huipulle.

Tiedän senkin, että olympiakomiteassa ollaan pitkälti samaa mieltä ja Mika Kojonkosken johdolla on tehty paljon työtä asian eteen. Mutta niin kauan kun yhteiskunnan päättäjätasolla urheilua ei arvosteta tarpeeksi, niin tilanne on tämä. Kun huippu-urheilu on valtiojohdolle taloudellisesti vain pakollinen paha siinä vaiheessa kun rahaa pitäisi jakaa, mennään näillä.

Kesäkisoissa Riossakin Suomen mitalin toi urheilija, jonka nimeä kaikki olympiajoukkueen jäsenetkään eivät ennen kisoja tienneet. Ei ollut kovin kaukana tilanne, jossa Lindforsin kaulaan olisi ripustettu yksi suomalaisen olympiahistorian halvin mitali.

 

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini