Porttila TV

Ruuskasen valmentaja vaihtuu

Maanantai 30.4.2018 klo 17:20 - Jari Porttila

Keihäänheittäjä Antti Ruuskasen valmentaja vaihtuu yllättäen.

Jarmo Hirvonen valmensi Ruuskasta vielä kevään leirillä, mutta Hirvonen ja Ruuskanen vahvistivat vapun aattona, että yhteistyö päättyy.

Oheessa Jarmo Hirvosen tiedote asiasta kokonaisuudessaan.

Henkilömuutoksia Antti Ruuskanen Olympiaprojekti 2020:ssa

 

Antti Ruuskanen on satsaamassa täysillä uransa tärkeimpään tavoitteeseen tehdä paras mahdollinen huipennus pitkän uransa päätteeksi Tokion Olympialaisissa 2020. Toipuminen vammoista ja tehdyistä operaatiosta on edennyt viimeisen puolentoista vuoden aikana hyvin ja suunnitellusti.

Loukkaantumisriskien minimointi päivittäisissä harjoituksissa ovat lisänneet merkittävästi henkilökohtaisen valmentajan roolia ja panosta suoritusten kontrollointiin. Hänen eteneminen tuleviin tavoitteisiin edellyttää myös valmennuksellisesti täydellistä sitoutumista ja panostus mahdollisuutta. Yli 35 vuoden valmentajakokemuksen perusteella tiedän mitä arvokilpailuissa menestyminen urheilijalta ja valmentajalta edellyttävät. Olen käynyt läpi ne vaateet, jotka loukkaantumisista kärsinyt, onnistuneesti operoitu ja pitkän uran tehnyt Antti Ruuskanen tulee valmentautumisessa Tokio tavoitteeseensa tarvitsemaan.

Osaltani olen analysoinut käytettävissäni olevat, sekä ajalliset, että taloudelliset resurssit ja ne eivät nykytilanteessa mahdollista tavoitteeseen vaadittavaa satsausta ja toimintamallia. Tämän johdosta olemme yhdessä Antti Ruuskasen kanssa käsitelleet minun panostusmahdollisuudet ja todenneet hänen tulevien tavoitteiden osalta että en pysty jatkamaan ja etenemään tuloksellisessa valmennusvastuussa vaadittavalla tavalla.

Tämän johdosta olemme tänään sopineet valmennusyhteistyön päättämisestä. Antti Ruuskasella on valmiudet toteuttaa hänen tavoitteensa vaatimat valmennus- ja tukiprosessit oman ammattitaitoisen verkoston avulla eteenpäin. Tämän johdosta olen myös huojentunut että muutokset eivät estä hänen menestysmahdollisuuksia tulevaisuudessa ja olen luottavainen että Antti Ruuskanen tulee pääsemään asettamiinsa tavoitteisiinsa.

 

Savonlinna 30.4.2018

 

Jarmo Hirvonen

Kommentoi kirjoitusta.

Hjallis ja Jokerit

Lauantai 21.4.2018 klo 17:05 - Jari Porttila

Viikonlopun puheenaiheeksi nousi Hjallis Harkimon ilmoitus, jossa hän kertoi luopuvansa Jokerien omistuksesta syksyyn mennessä. Yksi hieno aikakausi saa näin loppunsa.

Olen seurannut Jokerien taivalta jo vuodesta 1970 lähtien, jolloin pelasin Aimo Mäkisen perustamassa "korttelisarjassa" Boston Bruinsin joukkueessa. Hjalliksen ja Jokerien taivalta olen seurannut toimittajana sen alusta saakka.

Kun olen tänään lukenut eri lehtien nettisivuilla ilmestyneitä kolumneja Harkimosta ja Jokereista, on välillä pitänyt kysyä itseltään, että puhutaanko nyt siitä samasta Harkimosta, jonka olen tuntenut 1980-luvulta saakka. Perspektiivi nykytoimittajilla on toki eri, sillä kaikki eivät olleet edes syntyneet tuolloin.

Harkimoa on luonnehdittu oman edun tavoittelijaksi, narsistiksi ja vaikka miksi. Kuvaavaa näille luonnehtijoille taitaa olla se, etteivät he tunne Harkimoa. Ja se, että nyt halutaan "kostaa" Hjallikselle se, että hän on uskaltanut arvostella myös toimittajia julkisesti.

Olen itse ottanut sanallisesti yhteen Hjalliksen kanssa vuosien saatossa usein. On monia asioita, joista olemme olleet eri mieltä ja sanoneet sen myös, toisillemme. Olemme keskustelleet asioista välillä kovaäänisestikin, mutta toisiamme kuunnellen. Ja vaikka emme olisi löytäneet aina yhteisymmärrystä, niin olemme kunnioittaneet toistemme näkemyksiä.

En koe asiaa niin, että toimittajan olisi tehtävä haastateltavastaan luonneanalyysi, kun harvalla on siihen koulutusta. Tai siis ainakin ennen tilanne oli tämä. Mutta mennään Jokereihin.

Julkisuudessa on taivasteltu sitä, että KHL-aikakaudella Jokerit olisi tehnyt 30-40 miljoonaa tappiota. Annetaan ymmärtää, että taloudenpito on ollut holtitonta ja sen vuoksi venäläiset omistajat haluavat vaihtaa Hjalliksen johonkin toiseen henkilöön.

Kukaan ei näytä muistavan, miksi KHL halusi Jokerit sarjaan ja mitä venäläisomistajat halusivat ostaessaan Hartwall areenan ja 49 % Jokereista. Eivät he hyvää hyvyyttään sitä tehneet, vaan bisnesmielessä. KHL halusi tuolloin laajentua Eurooppaan, Jokerit haluttiin sen markkinointiseuraksi ja tuolloin tehdyssä osakassopimuksessa Harkimon ja venäläisten kesken sovittiin varmasti siitä, kuinka tuo suunnitelma toteutetaan.

Kun sopimus tehtiin, ymmärsivät kaikki osapuolet varmasti sen, että Jokerien budjettia oli kasvatettava reilusti, eikä se onnistuisi ilman vähemmistöosakkaiden rajua rahallista panostusta seuraan. He olivat siihen valmiita, jopa halukkaita ja sen mukaan on edetty.

Siinä vaiheessa kukaan ei tiennyt Vladimir Putinin Ukrainan operaatiosta ja sen mukanaan tuomista lännen pakotteista mitään. Ilman tuota episodia tilanne saattaisi olla Jokerienkin kohdalla aivan toinen.

Jokerit on kerännyt kotipeleihinsä järjestäen yli 10 000 katsojaa. Se on luku johon ei pysty mikään muu suomalainen jääkiekkoseura. Fanipohja on siis laaja. Sen pohjalle on ollut hyvä rakentaa joukkuetta, joka on pystynyt horjuttamaan KHL:n jättiseurojakin.

Se, että Hjallis nyt luopuu Jokerien omistuksesta on ymmärrettävää. Hän teki konkurssikypsästä divariseurasta Suomen suurimman ja mahtavimman liigajoukkueen. Harkimo on ollut Jokerien pääomistaja nyt 27-vuotta, sinä aikana Jokerit voitti viisi SM-kultaa ja oli mitaleilla kaikkiaan 11 kertaa. Suotakoon Harkimolle nyt luopuminen seurasta ja toivotaan, että tuolle 51 % potille löytyisi suomalainen omistaja.

Miten olisi, Mika Anttonen ?

 

2 kommenttia .

Doping-raha kelpasi norjalaisille

Torstai 12.4.2018 klo 14:39 - Jari Porttila

Ranskalainen laatulehti Le Monde-lehti paljasti kansainvälisen ampumahiihtoliiton IBU:n norjalaisen puheenjohtajan ottaneen vastaan satojatuhansia peitelläkseen venäläisten ampumahiihtäjien poikkeavia tuloksia biologisen passin testituloksissa.

Le Monde on saanut käsiinsä Wada:n 16 sivuisen raportin, jossa asiasta kerrotaan. Tuon raportin pohjalta tehtiin keskiviikkona poliisin toimesta näyttävät ratsiat kansainvälisen ampumahiihtoliiton toimistoon Itävallassa ja norjalaisen puheenjohtajan toimistoon Norjassa. Wada on vahvistanut asian.

Wadan lähteenä on toiminut entinen Venäjän antidoping-toimiston johtaja Grigori Rodtshenkovin paljastuksiin. Hänen mukaansa IBU:n norjalainen puheenjohtaja Anders Besseberg katsoi läpi sormien venäläisurheilijoiden poikkeavia testituloksia, kiitokseksi hänelle annettiin riihikuivaa rahaa jopa 400 000 dollaria.

Skandaali on mittakaavassaan massiivinen ja norjalaisittain musertava. Bessebergin toimet tuomitaan etenkin Norjassa, suojelihan puheenjohtaja venäläisurheilijoita myös norjalaisia vastaan. Toiminta tapahtui ennen Sotshin olympialaisia.

Besseberg on johtanut IBU:a vuodesta 1992 lähtien, Viime viikolla 72 vuotias norjalainen ilmoitti yllättäen, ettei ole enää syksyllä ehdolla puheenjohtajaksi. Syy selvisi nyt.

Ampumahiihdossa on ollut hiihdon ja yleisurheilun tapaan käytössä ns. biologinen passi, jossa seurataan mm. urheilijan verenkuvaa. Jos siinä tapahtuu voimakkaita heilahduksia, niin kuin on ilmeisesti tapahtunut venäläisurheilijoiden kohdalla, saattaa yksi selitys olla verimanipulaatio. Doping-sääntöjen mukaan urheilija voi saada kilpailukieltoa jo näiden heilahtelujen perusteella ja juuri näitä heilahteluja Bessebergin väitetään peitelleen yhdessä IBU:n saksalaisen pääsihteerin Nicole Reschin kanssa.

Le Monden saaman raportin mukaan Venäjä lahjoi myös muita IBU:n päättäjiä saadakseen ampumahiihdon MM-kisojen järjestelyoikeudet vuodelle 2021. Besseberg oli tässäkin operaatiossa päähenkilö, hänelle ja muille IBU:n kongressin jäsenille maksettiin nimettömänä pysyttelevän lähteen mukaan 25 000- 100 000 euroa Venäjän liiton toimesta. Venäjän Tjumen voitti äänestyksen, saaden 25 ääntä 49 mahdollisesta. Tjumen isännöi myös tämän kauden maailmancupin päätöskisoja.

Ampumahiihto on etenkin Keski-Euroopassa johtava talviurheilulaji. Nyt sitä ryvettävä skandaali saattaa näkyä myös lajin sponsorituloissa, onhan skandaaliin sekaantunut kolmen mahtimaan, Venäjän, Norjan ja Saksan edustajia.

Lajin hallintoa on myös kritisoitu viime vuosina voimakkaasti, sitä on verrattu kansainväliseen jalkapalloliittoon FIFA:n, jossa pieni päättäjien piiri on pyörittänyt toimintaa yksinvaltiaiden tavoin. Tämä on mahdollistanut myös nyt esiin tulleet lahjus-skandaalit ja doping-käryjen pimittämisen.

Suurista lajiliitoista IAAF, kansainvälinen yleisurheiluliitto on Sebastian Coen aikakaudella näyttänyt esimerkkiä muille, tekemällä päätöksenteosta on avoimempaa. IAAF julkistaa mm. vuosittain kaikkien doping-testeissä olleiden urheilijoiden nimet ja jopa sen, kuinka monta kertaa heitä on testattu. Oman sulkansa hattuun tästä avoimuudesta saa myös IAAF:n hallituksen suomalaisjäsen Antti Pihlakoski.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Huippu-urheilu pelastui

Keskiviikko 4.4.2018 klo 14:10 - Jari Porttila

Olympiakomitean johto, erityisesti puheenjohtaja Timo Ritakallio osoitti johtajuutta, kun hän puhui kertaalleen jo hakunsa takaisin vetäneen Mika Lehtimäen olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajaksi.

Ritakallio ja erityisesti olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen olivat saaneet julkisuudessa kovaa kritiikkiä tavasta erottaa huippu-urheilu ja tavallinen liikunta. Salonen oli useiden kertomusten mukaan kokenut uuden toimenkuvansa sellaisena, että huippu-urheilun johtaminenkin kuului hänelle, eikä huippu-urheiluyksikölle.

Juuri tämä seikka närästi Lehtimäkeä hakuvaiheessa ja juuri sen vuoksi hän veti hakemuksensa pois kesken valinnan. Nyt tuon teon voidaan sanoa pelastaneen suomalaisen huippu-urheilun.

Lehtimäki näki, että huippu-urheilua oltiin viemässä vain osaksi Salosen johtamaa Olympiakomiteaa, joka siis  koostui Valosta ja olympiakomiteasta. Salosen pääasiallinen tehtävänkuva muodostui entisen  Valon organisaation johtamisesta, siis liikunnan johtamisesta ja olympiakomitean tehtävänä oli ollut huippu-urheiluun keskittyminen.

Olympiakomitean puheenjohtaja Ritakallio sai kentältä paljon palautetta ja kun myös varapuheenjohtajat Jukka Rauhala ja Susanna Rahkamo sekä urheilijoita valintaprosessissa edustanut Olli-Pekka Karjalainen halusivat painottaa valinnassa huippu-urheilua, päätyi Ritakallio lopulta ottamaan luurin käteensä ja soittamaan Lehtimäelle.

Lainkaan aliarvioimatta muita hakijoita, niin nyt tehty valinta betonoi huippu-urheilun aseman Olympiakomiteassa. Huippu-urheilua johtaa huippu-urheiluyksikkö. Lehtimäen aseman pitäisi olla selvä kaikille, eikä talviolympialaisissa koettuja episodeja toimitusjohtajan kanssa enää pitäisi syntyä.

Lehtimäellä on myös kokemusta huippu-urheilun koko kentästä ja hänellä on selkeä visio siitä, mihin suuntaan junan on mentävä. Jos resurssit eivät jatkossa kasva merkittävästi, niin silloin vähiä rahoja on suunnattava tekemiseen yhä keskitetymmin. Jatkossa kokonaisvaltainen valmennus keskittyy yhä enemmän suuriin valmennuskeskuksiin, jossa palvelut on helpompi järjestää eri lajien urheilijoille.

Nyt kun olympiakomitean sisäinen valtataistelu on saatu pois päiväjärjestyksessä, toivoisi siltä selkeämpää panostusta markkinointiin. Olympiakomitean sponsoripaletti on hälyttävän pieni, jos sitä verrataan vaikkapa 2000-luvun alkuun. Ritakallio pystyy avaamaan kaikkien Suomessa toimivien suurten yritysten päättäjien ovet markkinamiehille, on suorastaan ihme, jos maailman yhtä tunnetuimmista brändeistä ei saada kaupattua yrityksille.

Viiden renkaan lisäksi heille voisi tarjota näköalapaikkaa suomalaisen huippu-urheilun paalupaikalla. Tarinankerronnan ei ainakaan uskoisi olevan ongelman, sen verran hienoja tarinoita nykyhuippujemme taustalta löytyy.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Yllätysehdokas Kojonkosken seuraajaksi

Keskiviikko 28.2.2018 klo 15:21 - Jari Porttila

Mika Kojonkoski ilmoitti keskiviikkona jättävänsä olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajan paikan. Kojonkoski johti suomalaista huippu-urheilun viisi vuotta, sinä aikana saatiin paljon aikaan, vaikka Kojo suuren yleisön sylkykupiksi joutuikin.

Kojonkoski loi esikuntineen suomalaiseen huippu-urheiluun systeemin, joka tuottaa jatkossa toivottavasti yhä enemmän uusia huippuja. Koreassa kaikki henkilökohtaiset mitalit tuoneet urheilijat ovat tämän systeemin tuotoksia. He kaikki ovat nousseet maailman huipulle urheiluakatemian kautta.

Suomen olympiakomitean johdolta vaaditaankin nyt selkeää näkemystä siitä, jatketaanko tätä linjaa, kuten olisi suotavaa. Olympiakomitean avainpaikoille on reilun vuoden sisällä valittu puheenjohtajaksi suunnistusliiton entinen puheenjohtaja Timo Ritakallio ja suunnistusliiton entinen  toimitusjohtaja Mikko Salonen.

Huippu-urheiluyksikön johtoon on pakko valita olympialajeja edustava, huippu-urheilun parissa työskennellyt henkilö. Yhtä tärkeää on myös se, että huippu-urheiluyksikkö toimii jatkossakin omana yksikkönään, joka vastaa olympiakomitean hallituksen puheenjohtajalle, eli Ritakalliolle.

Olen kuullut, että Salosella olisi haluja alistaa yksikkö alaisekseen, toivottavasti nämä puheen ovat vain puheita.

Kenestä sitten voisi tulla Kojonkosken seuraaja? Ehdokkaita ei ole montaa, tässä lyhyt ja vahvin lista heitä: Leena Paavolainen, Mika Lehtimäki, Reijo Jylhä ja mustana hevosena Tapio Korjus.

Kaikki neljä tuntevat huippu-urheilun kuin omat taskunsa. Kaikilla on myös vahvoja näyttöjä valmennuksen osaamisesta, organisaation pyörittämisestä, toimimisesta huippu-urheilijoiden kanssa ja kansainvälisestä toiminnasta.

Kojonkoski itse toivoi, että nyt toimintaan saatua linjaa jatkettaisiin ja ettei yksikössä vaihtuisi liian moni henkilö. Lehtimäki ja Paavolainen ovat jo nyt avainasemissa, joten heidän valintansa merkitsisi uusia valintoja avainpaikoille. Lehtimäki on taustaltaan yleisurheiluihminen, Paavolainen on toiminut ampumaurheilun ja paraurheilun parissa.

Jylhä luopuu tämän kauden päättyessä hiihdon päävalmentajan pestistä, hän on myös Lapin urheiluopiston rehtori. Näkemystä löytyy siis muustakin huippu-urheilusta kuin hiihdosta.

Korjus muistetaan Soulin olympialaisten keihäänheiton kultamitalistina, sen jälkeen hän on toiminut Kuortaneen urheiluopiston huippu-urheilujohtajana ja rehtorina. Hän oli myös luomassa humussa olympiakomitean huippu-urheiluyksikköä. Korjus toimii jo toistamiseen valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana, tuota pestiä on jäljellä vielä vuosi.

Voidaan myös pohtia, olisiko palloilulajien huippuvalmentajille käyttöä yksikön johdossa. Toimintahan on tähän saakka ollut pitkälti yksilöurheilupainotteista ja palloilulajien lajivastaavat eivät ole kauaan viihtyneet pestissään. Jos tehtävään haettaisiin palloilulajien experttejä, niin silloin päällimmäisinä niminä olisivat koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettman ja jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund.

Kaikille esittämilleni nimille on yhteistä se, että heidän olisi haettava paikkaa torstai-iltaan mennessä. Pesti on kiekkomaajoukkueen päävalmentajan jälkeen varmasti "haukutuin" paikka, joten hakijalta vaaditaan myös paksua nahkaa sosiaalisen median "rakkikoirille".

Kommentoi kirjoitusta.

Voiko Kojonkoski jatkaa?

Tiistai 27.2.2018 klo 17:00 - Jari Porttila

Suomi sai Korean talviolympialaisista kuusi mitalia, niistä neljä tuli hiihtäjien toimesta, yksi lumilautailusta ja yksi naisten jääkiekosta.

Olympiakomitean virallinen tavoite oli 6,4 mitalia, eli tavoite saavutettiin. Voimmeko siis olla tyytyväisiä.

Voimme ja emme. Itse laskin ennen kisoja, että urheilijoilla piti olla mahdollisuus jopa 10 mitaliin. Omasta listastani pettivät ampumahiihto ( 1 mitali ), pikaluistelu ( 1 mitali ), yhdistetty (1 mitali) ja miesten jääkiekko. Periaatteessa kaikissa lajeissa oli mahdollisuus ottaa mitali, Mika Poutalakin jäi siitä vain kolme sadasosaa. Pienestä se oli siis kiinni.

Mika Kojonkoskelle, Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajalle nämä kisat olivat näytön paikka. Kurssi piti kääntää, kun kaksista aikaisemmista talvikisoista oli tullut viisi mitalia. Kurssi kääntyi.

Julkisuudessa on taas käytetty useita puheenvuoroja siitä, että Kojonkoski on näyttönsä antanut ja nyt on uusien tuulien vuoro.

Jonkun verran asiaan perehtyneenä voin sanoa, että Kojonkoski on tehnyt valtavasti työtä kääntääkseen suomalaisen huippu-urheilun laivan suuntaan, joka tuo menestystä. Mika varmasti uskoi, että laiva kääntyisi helposti, ei kääntynyt.

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö on tehnyt valtavasti työtä luodakseen toimintaedellytyksiä huippuvalmennukselle, joka tavoittaisi kaikki huipulle pyrkivät nuoret. Työ on vielä pahasti kesken, mutta se on pistetty alulle.

Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa, että kaikki henkilökohtaiset mitalit tuoneet urheilijat ovat urheiluakatemioiden "tuotteita". Enni, Krista ja Iivo ovat kaikki Vuokatin urheiluakatemian suojatteja, se kertoo jo paljon siitä urheilijan polusta, joka nuoren on käytävä noustakseen huipulle.

Olympiakomiteassa on Kojonkosken johdolla satsattu nimenomaan urheilijan ympäristöön. Nykyaikana ei olympiavoittajaksi nousta enää korpimetsien keskeltä, vaan huippuyksilöt pitää saattaa jo 15-16 vuotiaina valmennuskeskusten piiriin. Se, että he käyvät koulua samaan aikaan, on vain hyvä asia.

Norja ja Ruotsi kahmivat Koreasta läjäpäin enemmän mitaleja kuin Suomi. Yksi yhteinen tekijä näille kahdelle maalle on valtava satsaus juuri valmennusolosuhteisiin, valmentajiin, valmennuskeskuksiin ja sieltä saataviin palveluihin. Se tuottaa tulosta.

Suomessa yksilölajien urheilijat eivät kieri rahassa, päin vastoin, he elävät köyhyysrajan alapuolella. Jos yhteiskunta todella haluaa satsata urheiluun, niin kuin pitäisi, pitää varoja ohjata juuri valmennuskeskuksiin ja siihen, että urheilijat pääsevät sinne ilmaiseksi harjoittelemaan.

Koreassa kisoja seurasivat pääministeri ja urheiluministeri. Kumpikin oli vahvasti sitä mieltä, ainakin julkisuudessa, että huippu-urheilulla on sijansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Toivottavasti kaksikon puheet näkyisivät myös käytännössä siten, että urheilun asemaa vahvistettaisiin liikuntapoliitisen selonteon kautta. Nimihirviön takana on ajatus siitä, että liikunta, urheilu ja huippu-urheilu olisi osa yhteiskuntaa ja sen arvo yhteiskunnalle huomioitaisiin muuallakin kuin veikkausvoittovarojen jaossa.

Palataan vielä tuohon otsikkoon. Voiko Kojonkoski vielä jatkaa huippu-urheiluyksikön johdossa? Tietenkin voi ja hänen myös pitää jatkaa. Viestikapulaa voidaan vaihtaa hallitusti 4-6 vuoden kuluttua, siihen mennessä Kojonkoski on varmasti saanut oman työnsä siihen pisteeseen, että se alkaa tuottaa tasaiseen tahtiin urheilijoita maailman huipulle.

Itse asiassa pidän aika omituisena sitä, että myös Kojonkosken paikka pistettiin hakuun. Vai onko perimmäinen syy se, että Olympiakomitean uusi toimitusjohtaja Mikko Salonen haluaa paikalle mieleisensä miehen.

Kommentoi kirjoitusta.

Marjamäen pokka petti

Keskiviikko 21.2.2018 klo 18:53 - Jari Porttila

Minkälaisena viestinä joukkueelle voi pitää sitä, kun on valmistauduttu olympiaturnaukseen kuukausien ajan ja ennen sitä tärkeintä peliä valmentaja pistääkin koko pakan uusiksi?

Aivan. Urheilija ei varmasti voinut moisen operaation jälkeen lähteä kovin luottavaisena ratkaisevaan Kanada-peliin. Mieleen hiipi väkisinkin kysymys, eikö päävalmentaja luota meihin edes sen vertaa, että antaisi voittaneen kokoonpanon yrittää toista voittoa.

Lauri Marjamäki sotki ratkaisevaan Kanada-otteluun Leijonien ketjut uuteen kuosiin, mikä oli hänen tarkoituksensa? Miksi hän päätti horjuttaa pelaajien itseluottamusta ennen turnauksen tärkeintä peliä?

Iskikö Marjamäen mieliin paniikki? Mikä ihme sai hänet pistämään koko pakan täysin sekaisin ja viemään leijonilta sen viimeisenkin itseluottamuksen rippeet ennen Kanada-ottelua?

Ilma on sakena kysymyksistä, mutta kun olen seurannut mediaa, kukaan ei ole esittänyt näitä kysymyksiä Marjamäelle. On vain tyydytty selittelemään maalin tappiota marginaaleilla.

Leijonathan lähti pelaamaan Kanadaa vastaan niin passiivista peliä, että jopa konkarivalmentaja Alpo Suhonen huudahti ihmeissään keskialueen 1-4 puolustuskukiota. Sellaista hän ei ollut nähnyt sitten 1990-luvun.

Olisikin toivottavaa, että Marjamäki avaisi ajatteluaan ja toimiaan leijonien peräsimessä. Ettei syynä käsijarrukäännökseen ollut vain tappionpelko, kun peliin olisi pitänyt lähteä mieli täynnä uskoa voittoon.

Leijonat on muuten voittanut Marjamäen valmentajakaudella arvoturnauksissa suurista kiekkomaista vain USA:n, näitäkin voittoja on vain yksi. Ruotsille on hävitty kolme kertaa (0-3), Kanadalle ja Venäjälle kaksi kertaa (0-2) ja Tshekkiäkin vastaan voitot ovat 0-1. Tuo tilasto kertoo olennaisen.

Jos oli leijonien esitys Kanadaa vastaan vaisu, niin samaa voi sanoa parisprintin joukkueista. Vaikka naiset olivat viidensiä, niin eipä siitä jäänyt muuta käteen, kun osoitus siitä, että Krista Pärmäkoski on huippuvireessä. Toivottavasti vain kisan rasitus ei vie häneltä mahdollisuuksia voittaa kolmatta mitaliaan kisojen päätösmatkalla.

Jotain suomalaisen naishiihdonkin tasosta kertoo se, että Pärmäkoski oli lausuntojen mukaan kysynyt Laukkasta parikseen jo viime kesänä. On se ihme ja kumma, ettei Suomesta löydy vieläkään vapaan tyylin erikoismiehiä ja naisia. Ei vaikka omien kokemuksieni mukaan kaikki alle 12-vuotiaat vetävät tuolla kotiladuilla vapaata, eli ei se "lajina" ole mikään kummajainen.

Naisleijonien pronssi sentään pelasti päivän. Upea suoritus naisilta, joista suurin osa on noussut huipulle siitä huolimatta, ettei heitä arvosteta muualla kuin olympialaisissa. Kun joukkue kokoontui yhteisleirille viime kesän korvilla Vierumäelle, oli yhtenä puheenaiheena se, mistä he saisivat vuokrarahat kesää varten?

Hyvä lähtökohta kun pitäisi keskittyä voittamaan olympiamitali.

Jotenkin naarasleijonien mitalista tulee mieleen Mira Potkosen Rion olympiamitali. Yhteistä on se, että ainakaan taloudellinen hyöty ei ole ajanut heitä eteenpäin. Paremminkin omien rajojen tavoittelu, olosuhteista ja ympäristöstä huolimatta.

 

1 kommentti .

Yltääkö Suomi kuuteen mitaliin?

Sunnuntai 18.2.2018 klo 20:37 - Jari Porttila

Etelä-Korean talviolympialaisia on jäljellä enää viikko. Suomi on saavuttanut tähän mennessä kolme mitalia, kaksi hiihdosta ja yhden lumilautailusta.

Virallinen tavoite oli kuusi mitalia, itse povailin jopa kymmentä mitalia. Kuinkas tässä on nyt näin päässyt käymään, että tavoite on karkaamassa?

Olin omassa listassani budjetoinut ampumahiihtoon kaksi mitalia, ei tullut yhtään. Siinä jäätiin tavoitteesta.

Hiihtoon olen budjetoinut kolme mitalia, siinä ollaan hyvässä vauhdissa ja jos kaikki menee putkeen, tavoite saavutetaan. Veikkasin myös Ristomatti Hakolaa yllätysmitalistiksi, lähellä se oli henkilökohtaisessa kisassa, jos hän toipuu parisprinttiin, on se vieläkin mahdollista.

Viimeinen kisaviikko lataa odotuksia yhdistettyyn ja pikaluisteluun, sekä tietenkin jääkiekkoon. Uskon vakaasti yhdistetyn joukkuekilpailun mitaliin, Ilkka Herolalla ja Eero Hirvosella on mahdollisuudet mitaliin myös suurmäen kilpailussa.

Mika Poutala on yksi valttikorteista pikaluistelussa. Minulla on vahva luotto häneen, näytöt kauden aikana ovat olleet sen verran kovia, ettei mitali ole mahdottomuus.

Jääkiekossa leijonilla pyyhkii hyvin, niin naisissa kuin miehissä. Jos kisoissa nyt yhtään varmaa mitalia koskaan onkaan, niin naisleijonat sen ottavat. Kun Noora Räty pelaa tasollaan ja hiukan vielä venyykin, niin finaalipaikkakin on täysin realistinen.

Vaikka miehet hävisivät Ruotsille, niin pelissä  oli paljon hyvää. Maalinteko oli siinä pelissä vaikeaa, niin kuin leijonilla yleensäkin, mutta siihen saadaan terävyyttä, niin kaikki on mahdollista.

Se on kuitenkin pakko myöntää, että siihen 10 mitalin tavoitteeseen ei päästä. Kolme mitalia viimeisellä viikolla tulee varmasti.

 

2 kommenttia .

Lopetetaan syyllisten etsiminen

Lauantai 17.2.2018 klo 18:04 - Jari Porttila

Etelä-Korean olympialaisten lauantai oli suomalaisittain pettymys. Kahden odotetun mitalin sijasta jäätiin ilman mitaleja. Se oli pettymys, tunnetasolla.

Jos kuitenkin naisten viestituloksia ja Kaisa Mäkäräisen esitystä katsellaan kylmien tosiasioiden pohjalta, niin nyt saatu tulos oli jopa todennäköisempi kuin mitalisade. Olympialaiset kun ovat myös muiden maiden urheilijoille kauden kohokohta, johon on satsattu kaikki mahdollinen.

Mennään ensin naisten viestiin ja sen tapahtumiin. Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski hiihtivät omalla tasollaan, joka merkitsee vauhtia aivan maailman huipulla. Mutta niin hiihtivät Aino-Kaisa Saarinen ja Riitta-Liisa Roponenkin. Saarinen jäi avausosuudella venäläiselle Natalia Nepryaevalle 20 sekuntia , kun kaksikko hiihti tammikuun alussa kympin perinteisen massalähtökisan Val di Fiemmessä, jäi Saarinen venäläiselle 32 sekuntia. Saarinen ei siis romahtanut, joskaan ei juuri venynytkään, vaan teki juuri sen mitä häneltä odotettiin.

Riitta-Liisa Roponen voitti vielä Seefeldin vapaan kympillä tammikuun lopussa kolmannella osuudella niin ikään hiihtäneet Ebba Anderssonin ja Anastasia Sedovan muutamalla sekunnilla. Nyt hän hävisi kummallekin 42 sekuntia, eli Roponen alisuoritti kilpakumppaneihin verrattuna melkoisesti. Syy tähän oli selkeä, Ritu lähti matkaan ylikovaa eikä pystynyt maitohapon iskeytyessä lihaksiin enää vastaamaan kärjen vauhtiin.

Voidaan kuitenkin kysyä, olisiko joku muu selviytynyt paremmin viestin kolmannesta osuudesta? Vastaus on ei.

Ei viestimitali nyt mennyt kenenkään epäonnistumiseen, vaan se kariutui siihen, että kolmen muun joukkueen hiihtäjät onnistuivat venymään kauden tärkeimmässä tapahtumassa. Se onkin sitten toisen jutun vuoro pohtia sitä, miksi suomalaiset eivät onnistuneet venymään? Sitä pitää kysyä hiihtäjien henkilökohtaisilta valmentajilta ja pistää myös päävalmentaja Reijo Jylhä kaivamaan vastaus tuohon kysymykseen.

Ampumahiihdossa väki kuumeni somessa haukkumaan Kaisa Mäkäräistä. Miksi ihmeessä?

Parhaansa Kaisa siellä Koreassa teki, se ei vaan riittänyt nyt mitaliin. Arvatkaa ketä tulokset harmittavat eniten? Tietenkin Kaisaa, joka on uhrannut koko nuoruutensa harjoittelulle. Hänen piti kruunata mahtava uransa olympiamitaliin, mutta toisin kävi.

Juuri se, että olympialaiset ovat vain kerran neljässä vuodessa tekevät niistä niin ainutlaatuisen tapahtuman. Maailmancupissa voit voittaa viikonlopusta toiseen, eikä se juuri haittaa, vaikka joskus vähän kyykkäisi. MM-kisojakin on vähintään kahden vuoden välein, huippukuntoiselle urheilijalle se tietää 3-5 kisatapahtumaa uran aikana.

Mutta olla kunnossa juuri sinä tiettynä, yhtenä päivänä kerran neljässä vuodessa. Se vaatii niin kovia uhrauksia, että harva on niihin valmis. Kun vielä muistamme, että Suomessa suurin osa huippu-urheilijoista elää tutkimusten mukaan köyhyysrajan alapuolella, eivät lähtökohdat todellakaan ole parhaat mahdolliset.

Ja sitten kun he eivät onnistu, sivaltaa kansan terävä sanansäilä heidät maan rakoon.

On hienoa, että urheilu herättää meissä katsojissa suuria tunteita. Muistetaan kuitenkin, että me emme näe emmekä koe urheilijan arkea. Emme elä mukana niissä päivissä, jotka urheilijat elämästään uhraavat menestyksen eteen. Emme me ole kannustamassa häntä silloin, kun hän kannustusta eniten tarvitsisi.

Miksi siis tuomitsisimme hänet, kun hän joutuu tunnustamaan joukon muita urheilijoita paremmakseen? Eikö meidän pitäisi vain kiittää häntä siitä, että saimme nauttia urheilun elämyksellisyydestä edes tuon ohikiitävän hetken, jolloin hän oli mukana taistelemassa olympiamenestyksestä.

Jos meidän jotain pitää syyttää siitä, ettei mitaleja sada yhtä paljon kuin Norjalle ja Ruotsille, niin osoitetaan sormella yhteiskunnan päättäjien suuntaan. Vasta kun he ryhtyvät puheista tekoihin ja tunnustavat urheilun yhteiskunnallisen merkityksen ja lisäävät urheilun rahoitusta, voimme edes haaveilla kilpailemisesta samalla viivalla muiden maiden kanssa.

1 kommentti .

Leijonat jyrää ja "Jeti" rules

Perjantai 16.2.2018 klo 21:26 - Jari Porttila

Suomen jääkiekkomaajoukkue otti luulot pois myös Norjalta, kun oli ensin kaatanut Saksan. Kahden ottelun perusteella voi sanoa ainakin sen, että ryhmä pelaa nyt itseensä luottaen, vahvuuksia hyödyntäen. Eihän Suomella nytkään ole kasassa kisojen taitavin joukkue, mutta varmasti ainakin yksi parhaiten yhteen pelaavista ryhmistä.

Leijonissa saattaa olla kuitenkin kisojen paras maalintekijä. Eeli Tolvanen on tykittänyt kahdessa ottelussa jo kolme maalia. Jatkossa Eeli on merkitty mies, jolta varmasti viedään tilaa ja aikaa pois, mutta se tuskin saa hänen maalihanoja tukkoon.

Somessa Eeliä on jo verrattu Sebastian Ahoon ja jopa Teemu Selänteeseen. Ei lainkaan huonoja vertauksia.

Toisaalta some on paikka, jossa on myös heitetty kuraa monenkin niskaan. Jethro "Jeti" Rostedt on saanut osakseen paheksuntaa, kun meni ja haastatteli samalla lennolla kisakaupunkiin olleita leijonia.  Täytyy myöntää, että aluksi epäilin itsekin "Jetin" roolia TV5:en julkaistua hänen pestinsä, mutta enää en epäile.

Jethro on omissa jutuissaan ollut oma itsensä, ei ole edes yrittänyt leikkiä urheilutoimittajaa, vaan on jutustellut positiivisessa hengessä Leijonien kanssa. Kun katsoo päivittäin 8-10 tuntia urheilulähetyksiä, ovat "Jetin" jutustelut juuri sitä vähän rennompaa juttumateriaalia, jota iltoihin tarvitaan.

Samaa voi sanoa myös YLE:n Korea tunnissa-lähetyksestä. Sekin on pystynyt avaamaan kisoja aivan uudella tasolla, niin kuin iltaohjelman pitääkin.

Suomalaisen naiskiekon tila mitataan kunnolla lauantaina, kun vastaan puolivälierissä tulee Ruotsi. Suomi on paperilla kaikilla osa-alueilla parempi, mutta kuten muistamme, Ruotsi on ennenkin yllättänyt. Mutta ei yllätä nyt, viimeisenä lukkona Noora Räty pitää siitä huolen.

Naisten viestistä odotan paljon. Kasassa on nyt kokenut joukkue, Aino-Kaisa Saarinen ja Riitta-Liisa Roponen hiihtävät viimeisen kerran viestiä olympialaduilla. He antavat ladulle varmasti kaikkensa ja petaavat kunnon asetelmat, ensin "Aikku" Kerttu Niskaselle ja sitten "Ritu" Krista Pärmäkoskelle.

Ja siitä voidaan vaikka lyödä vetoa, että Krista ankkuroi Suomen mitaleille.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kerjäämällä olympialaisiin

Torstai 15.2.2018 klo 19:01 - Jari Porttila

Samaan aikaan kun Krista Pärmäkoski tuuletti upeaa olympiapronssiaan hiihtostadionilla, manaili Anton Linfors skicorssin maalialueella. Kuka ihmeen Anton, kysyy nyt moni?

Kyse on helsinkiläisestä lumilautacrossarista, joka on noussut maailman huipulle lujalla tahdolla. Neljä vuotta hätkähdin kuukautta ennen Sotshin olympialaisia, kun postilaatikosta löytyi Antonin kaikkiin postilaatikkoihin jakama kirje. Kirjeessä Anton pyysi vartsikalaisia osallistumaan hänen olymppiamatkaansa, hän pyysi sponsoritukea naapuristolta, että pääsisi olympialaisiin valmistavalle leirille.

Koreassa Anton oli lopulta yhdeksäs, kisan jälkeen hän kertoi elävänsä yhä kädestä suuhun, "persaukisena" kuten hän asian itse ilmaisi. Neljässä vuodessa ei siis ole tapahtunut mitään. Kärjistämällä voisi sanoa, että olympialaisissa otettiin yhdeksäs sija lähes nollatuella.

Tiedän, että Anton sai kesäkuussa 5000 euroa valmennustukea olympiakomitealta. Sillä rahalla ei kovin montaa leiriviikkoa pidetä, ei Suomessa eikä Euroopassa. Saati makseta ruokaa tai osteta kunnon ruokaa.

Samassa jaossa Krista Pärmäkoski sai 20 000 euron valmennustuen, kuten muuten myös Anne Kyllönen ja Laura Mononen. Hiihtäjät voivat myös leireillä ilman taloudellisia huolia yli 100 päivää vuodessa, niin Suomessa kuin Euroopassa.

Ei siis tavallaan ole ihme, että suomalaisilla hiihtäjillä on kuitenkin mahdollisuus nousta maailman huipulle, kaikissa muissa lajeissa se ei ole mahdollista. Voisikin sanoa, että se sama systeemi, joka on rakennettu hiihtäjien ympärille, pitäisi rakentaa myös muiden yksilölajien ympärille. Vain ammattimaisella tavalla hoidettuna pienistä lajeista voi nousta yksilöitä maailman huipulle.

Tiedän senkin, että olympiakomiteassa ollaan pitkälti samaa mieltä ja Mika Kojonkosken johdolla on tehty paljon työtä asian eteen. Mutta niin kauan kun yhteiskunnan päättäjätasolla urheilua ei arvosteta tarpeeksi, niin tilanne on tämä. Kun huippu-urheilu on valtiojohdolle taloudellisesti vain pakollinen paha siinä vaiheessa kun rahaa pitäisi jakaa, mennään näillä.

Kesäkisoissa Riossakin Suomen mitalin toi urheilija, jonka nimeä kaikki olympiajoukkueen jäsenetkään eivät ennen kisoja tienneet. Ei ollut kovin kaukana tilanne, jossa Lindforsin kaulaan olisi ripustettu yksi suomalaisen olympiahistorian halvin mitali.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Sivulle ei vilkuilla

Keskiviikko 14.2.2018 klo 18:34 - Jari Porttila

Kun nuoret miehet nappaavat uransa ensimmäisissä olympialaisissa sijat 6 ja 8, uskoisi kummankin hymyilevän kilpaa auringon loisteen kanssa.

Eero Hirvonen ja Ilkka Herola olivat kuitenkin kisan jälkeen kuin myrskyn merkit. Kumpikin sätti itseöön ja suoritustaan, loistavat pistesijat eivät heille kelvanneet. Vain mitali olisi tyydyttänyt.

Asenne on oikea, se on asenne joka vie huipulle. Enää yhdistetyn miehet eivät vilkuile sivuille, vaan he luottavat itseensä ja tekemiseensä. Suuri kiitos tästä kuuluu yhdistetyn valmentaja Petter Kukkoselle. Hän on koulinut lahjakkaista nuorista jo kansainvälisen huipputason urheilijoita.

Nyt on vain otettava se viimeinen askel ja yleensä se on se suurin. Nyt täytyy onnistua sekä mäessä että ladulla ja kun nämä onnistumiset osuvat samaan päivään, on taivas auki suomalaisurheilijoille.

Herola on juuri nyt niin kovassa hiihtokunnossa, että jos hän saa suurmäen kisassa alle kunnon hypyn, voi se mitali tulla jo Koreasta. Normaalimäen hiihto-osuudella Herola oli koko joukon toiseksi nopein. Se kertoo kaiken.

Yhdistetyn miehillä on myös loistavat mahdollisuudet ottaa joukkuekisassa mitali. Vanha herra, kuudensissa olympialaisissaan oleva Hannu Manninen on jo hurjassa hiihtokunnossa. Hän oli normaalimatkalla kuudenneksi paras hiihtäjä. Sitten vaan karsitaan siitä neljännestä paikasta Leevi Mutrun ja Arttu Mäkiahon välillä.

Korean miesten kiekkoturnaus iskettiin käyntiin kahdella jättiyllätyksellä. Slovakia yllätti venäläiset luvuin 3-2 ja Slovenia USA:n samoin luvuin, tuo voitto tuli jatkoajalla. Leijonat aloittaa pelinsä varhain torstaina Saksaa vastaan. Juuri turnauksen alussa yllätysten mahdollisuus on suurin, joten en uskalla ennakoida Leijonille kovin helppoa aamupuhdetta.

Meille television katsojille kisat ovat haasteelliset. Kanavanvalitsijaa ja älylaitteita tarvitaan jatkuvasti, kun mistään ei tule yhtenäistä tarjontaa. Yle on hoitanut hiihtolajien ja muidenkin lumilajien tarjonnan vanhaan, totuttuun ja hyväksi todettuun tapaan. Siitä täydet pisteet.

Nyt kun jääkiekko alkoi, alkoivat myös kanavapujottelijan vaikeudet. Eurosport playerin hankkijoille tilanne on helppo, sieltä vaan heijastamaan kuvaa tv-ruudulle, niin kaiken näkee suorana isolta tv-ruudulta. Suomen pelit näkyvät suorina myös TV5:llä, mutta vain Leijonien. Siellä on kunnon kisastudiot ja live-haastattelut, ainakin ohjelmatietojen mukaan.

 Avauspäivän otteluissa niitä ei Eurosportin puolella ollut ja se oli enemmän kuin pieni pettymys. Nyt jätettiin katsoja heitteille, vaikka paikanpäällä on kovan luokan ammattilaisia, siis myös siellä kommentaattoriosastolla.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Mihin katosi naisten hiihtovauhti ?

Tiistai 13.2.2018 klo 16:27 - Jari Porttila

Korean olympialaisissa on nyt takana kaksi hiihtomatkaa ja on ainakin pienen välitilinpäätöksen aika. Otetaan ensin käsittelyyn naiset.

Krista Pärmäkoski on sairasteluistaan huolimatta maailman terävimmällä huipulla ja taistelee matkalla kuin matkalla olympiamitalista. Sprintin erävaihe meni tosin hiukan heikommin kuin aika-ajo lupaili, mutta jos rehellisiä ollaan, niin ei sprintti kuulunutkaan Kristan mitalimatkoihin.

Krista on tärkeä hiihtäjä, kun ajatellaan niitä kahta viestimitalia, joita naiset hakevat kisoista. Muiden osalta tilanne on luvalla sanoen heikko, kuvaavaa lienee se, että Johanna Matintalo on nousemassa joukkueen ykköstykiksi Pärmäkosken jälkeen.

On ihan pakko kysyä, mihin on kadonnut Kerttu Niskasen vauhti? Kun sitä ei löytynyt tarpeeksi Lahden MM-kisoissa, vaihtoi Kerttu valmentajaa. Pekka Vähäsöyrinki on tehnyt vasta vuoden töitä Kertun kanssa, mutta eipä tähän mennessä nähty vauhti ainakaan kerro eteenpäin menosta.

Valmentajaa Lahden jälkeen vaihtanut Anne Kyllönen ei päässyt edes kisoihin ja ennen niin varma Laura Mononen on myös taantunut. Aino-Kaisa Saarisen viimeiset olympialaiset saattavat jäädä ilman huipennusta, sillä tällä hetkellä naisten ryhmä ei taistele edes pronssista, kummassakaan viestissä. Ja se tekisi kahden mitalin loven ainakin omaan ennusteeseeni.

Miesten puolella tilanne on vähintään yhtä hämmentävä. Kukaan suomalaishiihtäjä ei ole varmassa mitalikunnossa ja kun vertailua tehdään muiden maiden viestiryhmiin, niin aika kylmäävää on kyyti.

Ristomatti Hakolalla on toki kaikki edellytykset nousta sprintin huipulle, mutta se vaatii vielä astetta, kahta kovempaa harjoittelua. Maitohappokynnystä pitää nostaa ja palautumista nopeuttaa vielä reilusti, jotta Rise jaksaisi taistella palkintopallisijoituksista finaalissa.

Korean kisoja ajatellen täytyy vain toivoa, että Matti Heikkinen ja Iivo Niskanen onnistuvat uhkapelissään ja huippuvire putkahtaa esille kauden pääkisassa. Kovin varma lähtökohta se ei ole. Miesten mitali on kiven takana.

Hiihdon päävalmentaja Reijo Jylhä jättää tehtävänsä tämän kauden jälkeen. Seuraaja pitäisi julkistaa heti olympialaisten jälkeen. Juuri tällä kattauksella näyttää siltä, että seuraaja joutuu rakentamaan tulevaa menestystä Kristan, Iivon ja Risen varaan.

Naisten jääkiekkojoukkue pelasi ihan hyvin USA:ta ja Kanadaa vastaan, mutta aika kaukana on vielä se hetki, että pelissä taisteltaisiin voitosta. Mahdollista se on, mutta ei taaskaan kovin todennäköistä. Pronssimitali on sen sijaan täysin realistinen.

Miesten joukkue aloittaa pelinsä torstai-aamuna . Harjoitusottelu Tshekkiä vastaan sujui hyvin, mutta ei ladata vielä tässä vaiheessa kultatoiveita Leijonien niskaan, annetaan heidän nyt aloittaa ensin turnaus.

Yhdistetty avaa kisat keskiviikkona. Mäkiharjoitukset ovat sujuneet Hirvoselta ja Herolalta sen verran hyvin, että siellä voi muhia todellinen yllätyspaukku.

 

1 kommentti .

Enniltä jäätävä nousu

Maanantai 12.2.2018 klo 17:36 - Jari Porttila

Enni Rukajärvi osoitti slopestylen finaalissa mistä puusta todelliset huippu-urheilijat ovat tehty. Rukajärvi kaatui ensimmäisen laskunsa viimeisessä hypyssä ja jäi lopulta sijalle 14. Jäljellä oli vain yksi mahdollisuus kavuta mitaleille ja Enni käytti sen.

Enniltä ei mennyt ns. sisu kaulaan kovassa paikassa, vaan hän kasvoi vaatimustason mukaan, muutti alkuperäistä suunnitelmaansa kesken kisan, olosuhteiden pakosta, ja voitti pronssia.

Loistavaa reagointia, johon pystyy vain kylmähermoinen urheilija. Silloin kun huomaa, ettei voikaan olosuhteiden vuoksi pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, löytyy takataskusta varasuunnitelma joka johti toivottuun tulokseen.

Rukajärven toiminta paineiden alla oli niin "kylmäävää", että olympiakomitean pitäisi pyytää hänet seuraavalle lajien yhteisleirille kertomaan muille urheilijoille, kuinka temppu tehdään. Enni osoitti niin suurta ennakkoluulottomuutta, että tuo oppi on saatettava muiden suomalaisurheilijoiden tietoon.

Rukajärvi todisti nousullaan todeksi myös väittämän siitä, että jos osaat lajisi temput vaikka unissasi, eli olet tehnyt niin valtavasti toistoja huipputasolla, voit pärjätä arvokisoissa vaikka et tekisikään unelmasuoritusta. Tosiasiahan on se, että kaikista olympiamitalisteista vain harva pystyy olympialaisissa ylittämään itsensä. Yleensä mitaliin riittää jopa rutiinisuoritus, kunhan rutiinitaso on harjoiteltu tarpeeksi korkealle.

Vaikka mitali on jo toinen perättäinen Ennille olympiatasolla, ei sekään ole vielä tehnyt lajista koko kansan suosikkia. Tässä kohtaa peiliin katsomisen paikka on liitossa, siellä ei valitettavasti ole osattu hyödyntää lajin hypeä.

Henkilökohtaisella tasolla Rukajärvi on jo koko kansan suosikki.

Ampumahiihdossa odotettiin Kaisa Mäkäräiseltä pientä ihmettä, tai edes nousua normaalitasolle, mutta toisin kävi. Kuusi pummia takaa-ajokisassa kertovat paitsi vaikeista olosuhteista, myös siitä kuinka Kaisa pystyy käsittelemään paineita. Sanotaanko, että ei aivan samalla tasolla kuin Enni.

Mäkäräinen on nyt käynyt kaivon pohjalla, toivotaan ja uskotaan, että seuraavaksi hän nousee sieltä jäljellä olevissa kahdessa henkilökohtaisessa kisassa tasolleen. Tai eihän siinä meidän toiveet mitään merkitse, kaikki lähtee Kaisasta itsestään ja siitä kuinka hän osaa kääntää epäonnistumiset onnistumisiksi.

Olympiakomitealla on mukana kisoissa ennätysmäärä urheilupsygoloogeja, toivottavasti heistä on apua Kaisalle hetkellä, jolloin hän tarvitsee eniten apua.

 

 

1 kommentti .

Mitä pokeria Iivo pelasi?

Sunnuntai 11.2.2018 klo 14:54 - Jari Porttila

Miesten yhdistelmäkisan jälkeen kaikkien huulilla oli kysymys, mitä peliä Iivo Niskanen oikein pelasi.

Niskanen painui heti paukusta kärkeen ja johti kolme kierrosta, vetäen hurjaa vauhtia. Kymmenisen miestä roikkui kuitenkin koko ajan kannoilla, vasta neljännen kierroksen alussa Iivo suoristi selkänsä ja tarjosi vetäjän paikkaa muille.

Iivon touhussa ei kotikatsomosta katsottuna ottanut selvää. Haastatteluissa hän sanoin päättäneensä taktiikasta ennen starttia ja varmistaneensa vielä juuri ennen lähtöä valmentajaltaan, että toimitaanko näin. Siinä vaiheessa, tai viimeistään toisen kierroksen jälkeen Iivon tai valmentaja Olli Ohtosen olisi pitänyt ymmärtää, ettei jäätävällä vedolla tehty hallaa muille kuin itselleen.

Taktiikkaa olisi pitänyt muuttaa, jos oli siis tarkoitus pärjätä. Jos tarkoitus oli vetää vain lihaksistosta kaikki ulos ja ottaa alle kova tyhjennysharjoitus, niin eipä siinä mitään. Siinä onnistuttiin.

Niskanen myönsi kisan jälkeen ampuneensa itseään jalkaan. Eli taktiikka ei toiminut. Sen kaikki näkivät.

Toisaalta, nyt tehty taktinen kömmähdys osoitti Iivolle sen, ettei 50 kilometrin yhteislähtökisassa pysty karkaamaan alkumatkasta. Paukut on säästettävä viimeiselle 15 kilometrille, jonka aikana voi aloittaa sitten Lasse Viren-mäisen pitkän kirin.

Sen verran koville Iivo oman taktiikkansa myötä joutui, että en ihmettelisi, vaikka pian tulisi ilmoitus siitä, että hän jättää sprintin väliin. Kun tavoitteena on voittaa kultaa 50 kilometrin kisassa, niin kannattaako lihaksistoa vetää toisen kerran äärimmilleen sprintissä. Toivottavasti tätä harkitaan valmentajan kanssa kylmäverisemmin kuin yhdistelmäkisan taktiikkaa.

Sen Iivo perinteisen osuudella todisti, että hän lukeutuu ilman muuta kuninkuusmatkan mitalisuosikkeihin. Nyt kaiken toiminnan on kuitenkin oltava viimeisen päälle mietittyä, turhia riskejä ei ole syytä ottaa.

Iivon takana Matti Heikkinen oli suurissa vaikeuksissa perinteisellä, mutta vapaa kulki erittäin hyvin. Matti oli koko joukon seitsemänneksi paras vapaan osuudelle, hän jäin vain 10 sekuntia toiseksi nopeimman vapaan ajan kellottaneesta Norjan Sundbystä. Matti voi, sen pöljän päivän sattuessa, taistella jopa mitalista 15 kilometrin vapaan kisassa.

Naisten jääkiekkomaajoukkue aloitti kisaurakkansa USA:ta vastaan hyvin. Tappionumerot olivat 3-1, mutta yhtä hyvin peli olisi voinut päättyä suomalaisten voittoon. USA toki hallitsi ottelua, mutta kun Noora Räty pelasi juuri niin kuin suurmaita vastaan pitikin, otti kiinni lähes kaiken, antoi se Suomelle mahdollisuuden ottaa voiton.

Ottelu todisti myös pelaajille sen, että näissä kisoissa Suomi taistelee ilman muuta mitalista, eikä finaalipaikkakaan ole enää vain unelma, se on realistinen mahdollisuus.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Krista lunasti odotukset, Kaisa ei

Lauantai 10.2.2018 klo 18:12 - Jari Porttila

Olympialaisten ensimmäinen päivä tarjosi ilonhetkiä ja pettymyksiä.

Aloitetaan urheilijasta, joka kestää arvokisojen kovat paineet ja kasvaa vaatimusten mukaisesti, eli Krista Pärmäkoskesta.

Yhdistelmäkisasta tuli juuri sellainen, kun eilen povasin. Kovat olivat kovia. Charlotte Kalla ja Marit Björgen olivat hiihtäneet ennen olympiastarttia maailmancupissa vain yhden kisan joulukuun 17 päivän jälkeen. Kokenut kaksikko tietää kuinka huippukunto rakennetaan ja se näkyi kisassa. Kalla karkasi muilta ja Björgen pystyi kuin pystyikin pitämään Kristan takanaan.

Suomalainen otti kuitenkin vahvan taistelun jälkeen ensimmäisen henkilökohtaisen olympiamitalinsa, kun hänen kaulaan ripustettiin pronssia. Se pronssi tuli kovan taistelun jälkeen, sillä kuten kaikki hiihtoa seuranneet huomasivat, tuli Krista viimeiset 500 metriä enemmänkin tahdonvoimalla, jalkojen huutaessa helpotusta maitohapporyöpyn vuoksi. Moni muu olisi oikaissut selkänsä, mutta ei Krista.

Nyt kun mitalitili on avattu, on taivas Kristan kohdalla auki. Koreassa "mitalihässäkkä" ei häiritse ja sotke keskittymistä samalla tavalla kuin viime vuonna Lahdessa, joten paukkuja tuleviin kisoihin jää varmasti varastoon.

Kristan takana suomalaishiihtäjät romahtivat. Kerttu Niskanen on kaukana huippukunnosta, samaa voi sanoa Laura Monosesta. Johanna Matintalon avaus olisi ilman viimeisen alamäen kaatumista ollut enemmän kuin hyvä. Avausmatka jätti myös paljon mietittävää viestiä ajatellen.

Sitten kahteen urheilijaan, joille olympialaiset eivät ole näyttäneet sitä valoisinta puoltansa, nimittäin Kaisa Mäkäräiseen ja Janne Ahoseen. Ahoselta ei toki kukaan odottanutkaan näistä kisoista henkilökohtaisesta kisasta mitalia, mutta hänen ja myös kolmen muun hyppääjän valuminen ulos toiselta kierrokselta vain korostaa mäkihyppymme surkeaa tilaa.

Olen aikaisemmin yrittänyt ymmärtää päävalmentaja Andreas Mitteriä, nyt on pakko todeta, että olisiko mies syytä pistää vaihtoon ja säästää nekin rahat suomalaiseen valmennustyöhön.

Mäkäräisen kohdalla on taas todettava se, että olympialaisten paineet vain tuntuvat olevan liian kovat hänelle. Se, että pikakisassa tuli kolme pummia, joista kaksi makuupaikalta, kertoo kaiken. Olosuhteet olivat toki hankalat, mutta kyllähän voittaja Laura Dahlmeir selätti ne kunniakkaasti.

Mäkäräinen jäi kärjestä 1,30 ja eroa mitaliinkin on yli minuutti. Takaa-ajo kisan pelastaisi vain nolla-ammunta ja muiden haparointi. Sen varaan ei arvokisojen menestystä pitäisi koskaan laskea. Nyt niin on tehtävä ja toivotaan, että Kaisa pystyy ravistamaan sen kuuluisan apinan nyt selästään.

 Mäkäräisen takana muut suomalaiset eivät selvinneet edes 60 parhaan joukkoon, joten mahalasku oli täydellinen.

Avauspäivän perusteella se 10 mitalin tavoite on kuitenkin yhä mahdollinen. Povasin hiihtoon kolmea mitalia, Krista piti lajiryhmän tavoitevauhdissa. Ampumahiihtoon laskeskelin kahta mitalia, nyt yksikin on kiven alla. Lumilautailussa miehet eivät venyneet slopen finaaliin, mutta syömähammas Enni Rukajärvi ei ole vielä aloittanutkaan kisojaan.

Mennään vain ohilaukauksista huolimatta positiivisella vireellä eteenpäin.

3 kommenttia .

Mahdollisuudet 10 olympiamitaliin

Perjantai 9.2.2018 klo 18:08 - Jari Porttila

Olympiatuli Etelä-Koreassa on syttynyt ja talviolympialaiset voivat alkaa.

Ne alkavatkin suomalaisten osalta huippujännittävästi, sillä heti ensimmäisenä varsinaisena kisapäivänä suomalaisilla on mahdollisuus jopa kahteen mitaliin.

Krista Pärmäkoski starttaa lauantaiaamuna yhdistelmäkisaan ehdottomana mitalisuosikkina. Krista voitti samalta matkalta MM-hopeaa viime vuonna ja vaikka takana on hieman sairastelujen sävyttämä alkuvuosi, voi Kristalta odottaa vaikka mitä.

Näin etukäteen laskeskellen Kristan pahimmat kilpailijat tulevat Norjasta ja Ruotsista. Maailmancupissa ennen joulua hiihdetyn yhdistelmäkisan voitti Ruotsin Charlotte Kalla ennen Norjan Heidi Wengiä. Kun kaksikkoon lisätään koko kauden hieman epävarmasti hiihtänyt Marit Björgen, on kärkinelikko siinä. Kalla ja Björgen ovat hiihtäneet joulukuun 17. päivän jälkeen vain yhden maailmancupin kisan, joten kaksikon nykykunnosta on vaikea sanoa mitään.

Eli ei Kristan mitali ole mitenkään mahdoton juttu.

Iltapäivällä starttaa puolestaan Kaisa Mäkäräinen, yksi suurimmista suomalaissuosikeista suksilajeissa. Kaisalta puuttuu vielä olympiamitali, nyt osumatarkkuus on parantunut koko ajan maailmancupin kisoissa. Toivotaan, että sama tahti jatkuu olympialaduilla.

Mäkäräisen ongelmana arvokisoissa on tähän saakka ollut paineensietokyky. Nyt takana on jo niin monta arvokisastarttia, että uskon Kaisan pystyvän käsittelemään myös henkisen puolen paineita. Ja kun mitaliputki aukeaa lauantaina, niin sitten sen jatkumiselle ei ole mitään estettä.

Olin perjantaina vieraana Huomenta Suomessa pohtimassa suomalaisten menestysmahdollisuuksia kisoissa. Kun latasin tiskiin oman, positiivisen arvioni, olivat juontajat ihmeissään. Olen näet laskenut, että Suomi voi hyvinkin saada kisoista 10 mitalia, Olympiakomitea on laskenut, että suomalaiset toisivat kisoista 6,5 mitalia.

Mihin sitten perustan arvioni, kysyy ny moni.

No tässä vähän lukuja tiskiin, lajiryhmittäin. Ampumahiihdosta tulee 2 mitalia, hiihdosta kolme. Naisten ja miesten jääkiekkomaajoukkue tuo kumpikin yhden mitalin, samaan yltävät myös pikaluistelijat, lumilautailijat ja yhdistetyn miehet.

Älkää nyt sanoko, että tämä olisi liioittelua. Arvioni perustuu siihen tosiasiaan, että noin 40 prosenttia mitaliehdokkaista onnistuu kisoissa. Ei mikään kohtuuton oletus.

Meissä suomalaisissa on vähän enemmänkin pessimistin vikaa. Hoetaan, että pessimisti ei pety. No ei, mutta ei pessimismi myöskään luo mahdollisuuksia venymiselle ja itsensä ylittämiselle. Se tappaa positiivisen ilmapiirin ja on omiaan heikentämään mentaalipuolta.

Sen vuoksi olen perusoptimisti. Lähdetään siitä, että tuleva kilpailu on aina mahdollisuus tehdä jotain paremmin kuin aiemmin. Minä ainakin uskon suomalaisiin urheilijoihin ja jos he uskovat vakaasti itseensä, nautimme kaikki positiivisen ilmapiirin tuloksista.

Silloin 10 mitalin kisaveikkauskin voi olla liian heppoinen.

2 kommenttia .

Norjalaisilla käsittämätön määrä astmalääkkeitä

Keskiviikko 7.2.2018 klo 16:46 - Jari Porttila

Juuri ennen Etelä-Korean talviolympialaisten alkua paljastui, että Norjan olympiakomitea, olympiatoppen, on rahdannut uskomattoman määrän astmalääkettä Koreaan.

Kun Suomen ja Ruotsin joukkueet, jotka vastaavat kooltaan norjalaisten joukkuetta, on tuonut Koreaan 10 inhalaattoria, toivat norjalaiset niitä 43. Kaikkiaan norjalaiset ovat tuoneet kisapaikalla 6000 annosta astmalääkettä.

Määrä on käsittämättömän suuri, jos sillä on vain tarkoitus hoitaa astman oireita. Toisaalta, jos astmalääkkeiden avulla on tarkoitus ratkaista kultamitalien kohtaloita, määrä on varmasti sopiva.

Norjassahan on tapana lääkitä myös terveitä urheilijoita, varmuuden vuoksi. Tutkimuksissa on todettu, että kun terveille, tai sairaille urheilijoille annetaan normaalia selvästi suurempia määriä astmalääkitystä, vaikuttaa se elimistöön kuin kielletyt doping-aineet. Norjalaiset ovat tutkineet tarkoin kuinka paljon keuhkoja on "avattava" lääkkeillä ennen suoritusta, jotta urheilija pystyisi siirtämään lihaksiin tulevan maitohapposyöksyn myöhäisemmäksi.

Jos olette ihmetelleet kuinka norjalaishiihtäjät pystyvät "juoksemaan" karkuun vastustajiltaan kesken kisan, niin nyt tiedätte syyn.

On siis turha väittää, ettei astmalääkkeestä olisi hyötyä, kun sitä nautitaan ylettömän suuria määriä. Olen itse nähnyt norjalaisten "tankkauksen" huoltoautossa ennen maailmancupin kisoja, joten tiedän mistä kirjoitan. Sitä en tiedä, onko Marit Björgenillä ja Therese Johaugilla diagnisoitu astma, mutta ainakin he saivat juuri ennen kisaa astmahoitoa.

 Norjalaisten röyhkeydestä kertoo kaiken se, että Martin Jonsrud Sundbyn "astmakärystä" huolimatta he puljaavat yhä lääkkeidensä kanssa, aivan kun mitään ei olisi tapahtunut. Tilannehan on sama, kuin jos suomalaiset kanniskelisivat yhä hemohessiä kisapaikoille. Tuntuu erikoiselta, ettei norjalaisia häiritse tippaakaan se kohu, joka Sundbyn kärystä nousi.

Sundby ei doping-tuomionsa jälkeen ole saanut suksiaan enää entiseen loistoon ja huulirasva-tuomion jälkeen myös norjan naiset ovat pudonneet tavallisten kuolevaisten kastiin. Johannes Klabota lukuun ottamatta kaikki norjalaiset ovat olleet inhimillisellä tasolla tämän kauden.

En tiedä, onko Klabolla todettu astma ja saako hän hoitoa sairauteen vai terveenä "ehkäisevää" hoitoa, mutta jos olisin Etelä-Koreassa, pistäisin norjan valmennusjohdon asiasta tiukoille. Pohjoismaissa on nyt uutisoitu siitä, että norjalaisilla on Koreassa mukana "rekkalasteittain" lääkkeitä, mutta jääkö uutisen taustojen kaivaminen taas ruotsalaisten harteille?

Ruotsin SVT:n toimittaja Hasse Svens on kaivanut norjalaisten hiihtäjien epäilyttäviä veriarvoja ja tänään illalla SVT esittää dokumentin asiasta. Tuleeko siinä esiin uusia nimiä, sitä Hasse ei suostunut kertomaan etukäteen. 

3 kommenttia .

Oliko Kyrö sittenkin oikeassa?

Sunnuntai 4.2.2018 klo 15:47 - Jari Porttila

Pyeongchangin olympialaiset alkavat viikon kuluttua ja hiihtomaailmaa ravisuttaa uusi, järeä doping-paljastus.

Ei aivan näin, sillä The Times lehden julkaisemat doping-uutiset ovat pitkälti vanhan kertaamista, tosin sillä erotuksella, että nyt pöytään on pystytty iskemään eri maiden epäiltyjä veriarvoja.

Timeshan julkaisi kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n keräämien veritestien tuloksia. Testit oli otettu vuosien 2001-2010 välisenä aikana. Ja juuri tuo tieto asettaa tulokset omaan valoonsa.

Lahden MM-kisojen 2001 jälkeen sain itsekin tietoja FIS:n tutkimuksista ja niistä tiedoista olen kirjoittanut usein. Tutkijat vakuuttivat silloinkin, että tuloksissa oli häkellyttävän paljon vaihteluja hiihtäjien veriarvoissa. Silloin tutkijat vakuuttivat minulle, että näitä epäilyttäviä arvoja havaittiin kaikkien huippumaiden hiihtäjien tuloksissa.

Kukaan ei uskaltanut silloin antaa tarkkoja lukuja maittain. Nyt Times pystyi ne julkaisemaan.

Tässä tuota listaa: Venäjä 51 ( 5), Saksa 20 (13), Ranska 18 (1), Itävalta 16 (3), Norja 16 (23), Suomi 15 (3), Italia 12 (11), Ruotsi 12 (13), USA 12 (0), Sveitsi 11 (2) ja Kanada 10 (3). Suluissa maiden hiihtäjien saavuttamat mitalit Salt Lake Citystä 2002, Torinosta 2006 ja Vancouverista 2010.

Tutkijat ovat päätelleet, että kohonneet veriarvot ovat merkkejä verimanipulaatiosta, eli joko Epon käytöstä ja veritankkauksesta. Osa tuloksista saattaa selittyä myös korkeanpaikanharjoittelulla, joidenkin urheilijoiden mukaan se saattaa nostaa HB-arvon esimerkiksi 14,0:sta 16,0.

Nyt julkaistujen tietojen pohjalta voidaan kuitenkin vetää selkeät johtopäätökset Salt Lake Cityn, Torinon ja Vancouverin olympialaisten tuloksista, valtaosa mitalisteista oli vahvistanut vertaan.

Kuten tuosta taulukosta nähdään, Suomalaishiihtäjät eivät Lahden kisojen jälkeen menestyksessä kylpeneet, uskonkin että lähes kaikki kirjatut 15 tapausta ovat suomalaisten osalta juuri vuodelta 2001.

Kun tällainen vuoto julkistetaan aivan olympialaisten alla, pitää tietenkin kysyä sen tarkoitusperiä. Nyt julkaistu aineisto vain vahvistaa sen, mitä tutkijat kertoivat jo yli kymmenen vuotta sitten. Vielä 2000-luvun alkupuoliskolla veridoping oli todella yleistä, suomalaiset jäivät tosin siitä junasta valtaosin jo 2001.

Norjan ja Ruotsin kohdalla tulokset ovat sen sijaan hätkähdyttäviä. Kummankin maan mediahan on syyllistänyt pelkästään suomalaisia, mutta tulokset kertovat heidän olleen aivan samalla viivalla suomalaisten kanssa. Ja on hyvä muistaa, että norjalaisten nykytähdistä moni oli mukana jo 2010 Vancouverin kisoissa.

Vancouverissa kukkivat suurimpina norjalaistähtinä Marit Björgen kolmella kullalla, Petter Northug kahdella kullalla, hopealla ja pronssilla ja olihan siellä viestin hopeajoukkueessa myös Martin Johnsrud Sundby ja naisten kultaviestissä Therese Johaug.

Miksi nyt vuodetut tulokset eivät sitten sisällä tietoja vuodesta 2010 tähän päivään?

Yksi syy saattaa olla se, että FIS otti vuoden 2009 lopussa käyttöönsä ns. urheilijan biologisen passin. Kun näitä veritestien tuloksia aikaisemmin verrattiin myös muihin, niin käytännössä vuoden 2010 alusta alkaen kaikki data säilytettiin kunkin hiihtäjän biologisessa passissa ja tuloksia verrattiin vain häneen omiin tuloksiin. Jos nämä tulokset vaihtelevat paljon, voidaan epäillä dopingin käyttöä ja urheilija saattaa saada siitä jopa doping-tuomion. En tosin tiedä, että kukaan huippuhiihtäjä olisi saanut edes huomautusta vaihtelevista veriarvoista.

Nyt vuodetut tutkimustulokset vahvistavat siis mm. Kari-Pekka Kyrön aikanaan esittämät väitteet siitä, että suomalaiset olivat verimanipulaatiossa vain osa suurta perhettä. Ja kun suomalaiset saatiin sitten narautettua hemohessin käytöstä, ei siis epon käytöstä, niin mitä teki muu hiihtoperhe?

Jatkoi veren manipulointia, koska siitä kiinni jääminen johtui enemmänkin huolimattomuudesta kuin testaajien valppaudesta.

Voidaan siis todeta Kyrön puhuneen ainakin tässä kohdin asiaa.

 

2 kommenttia .

KOK:n ajojahti sai tylyn päätöksen

Torstai 1.2.2018 klo 18:57 - Jari Porttila

Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS vapautti doping-epäilyistä peräti 28 venäläistä talvilajien urheilijaa vain viikkoa ennen talviolympialaisia. He saavat myös pitää Sotshin olympialaisissa voittamansa mitalit.

Päätös on raju isku kansainväliselle olympiakomitealle. CAS:n jäsenet ovat oikeusoppineita, heidän päätöksenteossa painavat vain faktat ja nyt ne todettiin KOK:n asettamien kilpailukieltojen osalta heppoisiksi.

Päätös murentaa KOK:n uskottavuutta ja asettaa kyseenalaiseksi myös KOK:n aikaisemmat doping-päätökset. CAS:n mukaan tuomioita annettiin ilman todisteita dopingin käytöstä.

KOK pohjasi päätöksensä lähes yksinomaan Venäjän entisen antidoping-pomon Grigori Rodtshenkovin lausuntoihin. Yllättäen Rodtshenkovilla ei ollutkaan todisteita puheittensa tueksi, mutta silti KOK:n päättäjät nielivät pureksimatta kaiken mitä Grigori kertoi. KOK asetti venäläiset urheilijat kilpailukieltoon, koska uskoi väitteeseen valtionjohtoisesta dopingista. Se päätti rangaista siis kaikkia urheilijoita, ilman yksittäisiä todisteita. Tai ainakaan se ei ole julkaissut niitä.

Tilanteen tekee ihmeelliseksi, jopa naurettavaksi se, että KOK ei tyytynyt narauttamaan niitä urheilijoita, joiden kohdalla näytöt riittivät. Ja heitäkin oli valtavasti, CAS löysi näyttöä 11 urheilijan kohdalla. Richard McLarenin agenda näytti olevan se, että koko Venäjän urheilujärjestelmä on tuhottava ja KOK lähti tukemaan hänen agendaansa. Näin KOK ja Wada unohtivat sen, että urheilija on syytön, kunnes toisin todistetaan.

Johan pelkkä maalaisjärkikin sanoo sen, ettei yhden, katkeroituneen ja maanpakoon lähteneen miehen kaikkia puheita voi ottaa todesta. KOK otti.

Rodtshenkov kertoi, että maan johtaja Vladimir Putin oli täysin tietoinen hänen johtamastaan doping-ohjelmasta. Tässä kohtaa mielikuvitus vei voiton faktoista.

Kerrataan nyt vähän historiaa. Putin pisti koko arvovaltansa peliin saadessaan KOK:n myöntämään talviolympialaiset Sotshille. Kisat myönnettiin Sotshille vuonna 2007. Putin tietenkin vaati urheiluministeriksi 2008 tulleelta Vitali Mutkolta menestystä omissa kisoissa. Mutko sai rahaa käyttöönsä niin paljon kuin kehtasi pyytää ja urheilijat saivat kaiken mahdollisen tuen.

Rodtshenkovin mukaan hän aloitti samalla doping-ohjelman suunnittelun niin, että Pekingin kesäkisoissa 2008 kaikki venäläiset yleisurheilijat käyttivät testeissä näkymättömiä aineita. Menestys eo tosin tuotakaan väitettä tue, eivät myöskään jälkikäteen analysoidut testit. Tämän jälkeen hän kehitti menetelmän, jossa jo sinetöidyn näytepullon sisältö voitiin vaihtaa varmasti puhtaaseen virtsaan Sotshin kisoissa. Rodtshenkov väittää, että Putin tiesi kaiken tämän.

Rodtshenkovin väite on yhtä mielikuvituksellinen, kun väittäisi Tasavallan presidentti Tarja Halosen tietäneen suomalaishiihtäjien dopingin käytöstä Lahden kisoissa 2001.

Voin kokemuksesta kertoa, että jos ja kun dopingia käytetään, pidetään siitä tietävä piiri mahdollisimman pienenä. Ei siitä huudella turuilla ja toreilla, saatikka informoida presidenttiä. Tässä kohtaa Rodtshenkov teki itsestään tärkeämmän kuin todellisuudessa oli.

Yhtä mielikuvituksellinen oli väite, että urheilijat kuljettivat koko ajan pakastettua, puhdasta virtsaa mukanaan testaajia varten. Povitaskussa vai?

Testeissähän testaaja seisoo liimattuna testattavan vieressä silloin, kun näyte annetaan. Ei siinä tilanteessa ole mitään mahdollisuutta lorauttaa näytettä omasta pullosta. Ja sehän olisi kuitenkin ollut, se pakastettu näyte ollut yhä jäässä.

Miksi KOK nieli kuitenkin Rodtshenkovin kaikki väitteet pureksimatta. Eivätkö hälytyskellot soineet missään vaiheessa, eikö kukaan epäillyt, että Rodsthenkov saattoi selitellä omiaan dollarin kiilto silmissä

En halua puolustaa edes puolella sanalla dopingin käyttäjiä, mutta olen koko urani ajan lähtenyt siitä, että urheilijaa ei voida, eikä saa tuomita huhupuheiden pohjalta. Dopingin tuomiossa on kyse niin suuresta asiasta, että päätöksen pohjana pitää olla selkeitä todisteita.

Nyt KOK:n toiminta sai noitavainojen piirteitä, kaikki urheilijat päätettiin heittää mereen painot jaloissa. Ja jos joku ei uponnut heti, oli se vain vahvistus sille, että noitahan se siinä räpiköi.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »