Porttila TV

Keihäskaaret hukassa

Maanantai 17.7.2017 klo 19:19 - Jari Porttila

Suomalaisten paraatilajin, keihäänheiton nykytila on paljastanut sen, mistä lajivalmentaja Petteri Piironen on varoitellut jo muutaman vuoden ajan. Laji on ollut ja on liiaksi Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen varassa.
Ruuskanen ei tällä kaudella heitä, Ari Manniosta ei tiedä, mutta näyttää siltä, että hänenkin kautensa meni talven leikkauksen myötä.
Nyt ollaan sitten pelkästään Teron varassa, muut heittäjät ovat jämähtäneet 76-79 metrin tasolle. Ja sillä tasolla ei pärjätä kuin piirikunnallisissa kisoissa, pelkästään Saksasta löytyy kolme yli 88 metrin miestä!
Mihin suomalaiset keihäänheittäjät ovat kadonneet? Miksi Teron ja Antin jalanjäljissä ei huipulle ole kasvanut uusia haastajia?
Voidaan tietysti vedota loukkaantumisiin, mutta se on vain veruke. Loukkaantumisten kohdalla on katsottava myös niiden taakse ja esitettävä se ikävältä kuulostava kysymys, harjoittelevatko suomalaisheittäjät väärin, kun loukkaantumisia tulee niin paljon?
Moni valmentaja sanoo tässä vaiheessa, että laji on niin raju, mutta se on vain toinen puoli totuudesta. Vastakysymyksenä voisin heittää,mettä miksi sitten saksalaiset pystyvät heittämään joukolla niin huikeita kaaria, ilman loukkaantumisia?
Suomalaisilla ja saksalaisilla on yksi suuri harjoituksellinen ero. Saksalaiset eivät tee heittoharjoituksia keihään kanssa talvella, ehkä se näkyy juuri tuossa loukkaantumisasiassa.
En väitä, että suomalaiset harjoittelisivat väärin, mutta väitän, että lihashuollosta tinkiminen näkyy loukkaantumistilastossa. Kun urheilijat elävät muutenkin nälkäkurimuksessa, niin vähistä varoista ei pistetä lanttiakaan lihashuoltoon. Pitäisikö liiton tulla tässä asiassa väkevämmin apuun?
Keihään MM-raja on 83 metriä. Sen ylittämiseen on toki mahdollisuuksia nappiheitolla useammallakin kaverilla, heistä lähimpänä rajan ylitystä lienee Teemu Wirkkala. Häneltä löytyy paukkuja jopa 85 metriseen.
Pitkämäki taistelee Lontoossa jopa mitalista, mutta vaikka sekin tulisi, niin ei Suomea enää valitettavasti voi sanoa keihäänheiton mahtimaaksi. Se titteli on mennyt saksalaisille.
Naisten puolella tilanne on vielä heikompi kuin miehissä. Kukaan suomalainen ei ole ylittänyt tällä kaudella edes 60 metriä, vaan kaikki naisheittäjämme ovat taantuneet viime vuodesta.
MM-kisojen tulosraja on 61.50, se pitäisi mennä vaikka silmät ummessa keskellä yötä, vaan eipä mene. Kun keskustelin toukokuussa Heli Rantasen kanssa naiskeihäänheiton nykytilasta, niin viesti oli selvä; tyyppejä on mutta harjoittelun laatuun on panostettava.
Naisheittäjille on 60 metrin viivasta muodostunut henkinen barrikaadi, kun sen rajan pitäisi olla 10 metriä kauempana. Maaimasta löytyy tälläkin kaudella 34 heittäjää, jotka ovat ylittäneet 60 metrin rajan, heistä kuusi on ylittänyt 65 metriä.
Maailman taso on niin heikko, että tässä olisi "varma" paikka napata Tokion olympialaisissa jopa mitali, kunhan ne henkiset rajat siirrettäisiin tarpeeksi kauas. Määrällisesti suomalaisnaiset harjoittelevat varmasti tarpeeksi, ongelmat taitavat olla heilläkin siellä laadun puolella.
Yksikään naiskeihäänheittäjämme ei ole siis ylittänyt MM-rajaa, mutta villi veikkaukseni on, että Seinäjoella rajan ylittävät Jenni Kangas (38. maailmantilastossa) ja Heidi Nokelainen (53.). Heillä on resursseja heittää 63-65 metrin kaaria, kunhan saavat "koneesta" ulos kaikki siellä piilevät tehot.

1 kommentti .

Some-kohu oikeisiin mittasuhteisiin

Torstai 11.5.2017 klo 15:20 - Jari Porttila

Some-kohu oikeisiin mittasuhteisiin

Suomen jääkiekkomaajoukkueen tuskainen taival on saanut osakseen valtaisan huomion etenkin sosiaalisessa mediassa. Perinteiset tiedotusvälineet ovat sitten seuranneet some-kohua ja näin on syntynyt tälle ajalle tyypillinen ilmiö, kohu jota ei ole osattu laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Leijonat on lytätty sosiaalisessa mediassa ja perinteisen median on pitänyt seurata kohua lyttäämällä kaikki leijoniin viittaavakin.

Palataanpa nyt uutisten alkulähteelle ja yritetään asettaa mittasuhteet kohdilleen.

Suomi on pelannut MM-kisoissa neljä ottelua, voittanut niistä kaksi, hävinnyt yhden varsinaisella peliajalla ja yhden rankkareilla. Mikä olisi ollut sitten realismia tässä vaiheessa? Jos tilannetta arvioitiin ennen kisoja, niin tässä vaiheessa plakkarissa piti olla yhdeksän pistettä, eli kolme puhdasta voittoa. Nyt pisteitä on seitsemän, eli realistisesta tavoitteesta on jääty kaksi pistettä. Ei nyt niin maata murskaavaa.

Leijonien peliesitys on turnauksessa ollut samaa tasoa kuin mitä se on ollut koko kauden. Tässä asiassa ei siis ole kehitytty niin kuin olisi pitänyt. Leijonat hyökkää yhä niin hitaasti, että vastustaja ehtii aina ryhmittyä kunnolla pelin alle. Erikoistilanteiden pelaaminen on ollut heikkoa ja joukkueesta puuttuvat selkeät, korkean profiilin pelaajat.

Jos siis mietitään Leijonien pelitapaa ja nähtyjä suorituksia, niin niissä on toki parantamisen varaa. Vastuun tästä kantavat tietenkin pelaajat ja valmennus. Valmennuksen pitäisi asettaa pelin taktinen rima sille korkeudelle, jossa se olisi ylitettävissä. Nyt tuntuu siltä, seiväshyppytermejä käyttääkseni, että aloituskorkeuden sijaan rima on asetettu heti kuuteen metriin.

Lauri Marjamäki on saanut päävalmentaja osakseen paljon kritiikkiä sosiaalisessa ja myös perinteisessä mediassa. Entiset päävalmentajat Jukka Jalonen ja Hannu Aravirta ovat pitäneet sitä kohtuuttomana, mutta onko se ollut sitä?

Maailma ympärillämme on muuttunut muutamassa vuodessa hurjasti etenkin median suhteen. Nyt jokaisella suomalaisella on kädessään oma mediapaja, hän voi jakaa mielipiteitään heti Facebookissa, twitterissä ja muissa some-pohjissa. Kun tuhannet entiset lukijat ovatkin nyt kirjoittajia ja kun he kaikki huutavat yhteen ääneen somessa vaikkapa Marjamäen erottamisen puolesta, saattaa se näyttää hurjalta.

Tilannehan oli vielä 10 vuotta sitten täysin toinen. Aikaisemmin piti lehdille lähettää mielipidekirjoituksia postin kautta, sitten toimituksen tekemiä artikkeleita sai kommentoida netissä moderaattorin käsiteltyä vastaukset. Nyt jokainen voi huudella somessa, periaatteessa mitä haluaa.

Sosiaalisen median paine on tietenkin välillä kova, mutta sitä ohjaavat usein tunteet. Hetken raivo, joka asettuu tunnissa. Juuri tätä taustaa vasten meidän on luettava twitter- tai FB-viestejä. Ne ovat hetkensä perhosia. Niiden paine saattaa tuntua kohtuuttoman kovalta, mutta ne ovat vain hetken tuotteita.

Jos seurasi twitter-kirjoittelua Tshekki-ottelun aikana, niin 3-0 johdon jälkeen Lauri Marjamäki oli profeetta, jatkoajan alkaessa samat henkilöt olivat jo valmiit erottamaan hänet. Kun tunne voittaa analyyttisen tarkastelun, tuottaa se juuri tuollaisia purkauksia. Pitääkö niihin sitten reagoida? Ei tietenkään.

Marjamäellä on edessä päävalmentajana vielä kolme alkulohkon ottelua. Viikonlopun Norja ja Sveitsi-ottelut Suomen pitäisi etukäteisarvioiden mukaan voittaa, Kanadalta ei taas etukäteisarvioiden mukaan ole otettavissa pistettäkään. Jos kolmesta jäljellä olevasta ottelusta tulee odotusten mukaiset kuusi pistettä, pelaa leijonat puolivälierissä, eli joukkueen ensimmäinen tavoite on saavutettu.

Kun näissä MM-kisoissa on nähty ehkä enemmän yllätyksiä kuin normaalisti, ei puolivälierävastustajista uskalla sanoa vielä mitään. Eli jos on leijonat pelillisesti alisuorittanut, niin samaan ovat syyllistyneet Kanadaa lukuun ottamatta kaikki muutkin suurmaat.

Marjamäen toimia voi ja pitääkin arvioida peli peliltä, samoin pelaajien. Uskon, että valmennusjohto myös tekee näin, katsoo peiliin ja kaukaloon ja yrittää parantaa sitä, mitä voi parantaa. Näinhän jokainen huippu-urheilija ja huippuvalmentaja toimii.

Vasta turnauksen jälkeen on sen suuren analyysin paikka, myös liiton johdolla. Olympialaisten alkuun on enää kahdeksan kuukautta, heti MM-kisojen jälkeen on päätettävä millaisilla pelillisillä teeseillä sinne lähdetään. Suurin muutos MM-kisoihin verrattuna on se, että Etelä-Koreassa ei nähdä NHL-pelaajia. Se voi olla suuri etu Suomelle.

 

2 kommenttia .

Nöyryytys

Sunnuntai 7.5.2017 klo 20:30 - Jari Porttila

Ranskan 5-1 oli nöyryytys. Siitä ei pääse mihinkään.
Ranska oli jäällä kaikessa leijonia parempi, Ranska mykisti kotikatsomot täysin.
Arvostettu emeritusvalmentaja Juhani Tami Tamminen puki asian hyvin sanoiksi MTV:n jääkiekko facebook-sivujen mainiossa live-lähetyksessä. Tami tylytti, ettei joukkuetta ollut valmistettu mentaalipuolella kunnolla. Joukkue pelasi Tamin mukaan virkamieskiekkoa.
Tiedän, että etenkin nuorten keskuudessa Tamille naureskellaan, ei kannattaisi. Tamilla on valtaisa kokemus huippujääkiekosta, ensin pelaajana ja sitten valmentajana. Kannattaakin kuunnella tarkasti mitä Tami sanoo, siellä piilee totuuden siemen.
Sillä leijonat pelasi Ranskaa vastaan todellista virkamieskiekkoa, maalipaikkoja oli, mutta kun maaleja ei haluttu tehdä mustelmien kanssa, niin eihän niitä syntynyt siniviivalta kuin yksi.
Eihän Suomen olisi pitänyt kompastua Ranskan tasoiseen joukkueeseen. Samaan aikaan Suomen lohkon ykkössuosikki Kanada hoiteli Slovenian 7-2 ja toisessa lohkossa Venäjä kuritti Italiaa 10-1. Viime vuonna Suomi pelasi MM-finaalissa Kanadaa vastaan. Ei pelaa näillä näytöillä tänä vuonna.
Tami oli oikeassa myös toisessa asiassa, nimittäin siinä samassa, josta itsekin olen kirjoittanut, Jesse Puljujärven kohtelussa. Tamin mukaan Puljun istuttaminen penkillä kertoo valmennusjohdon ylimielisyydestä. Kommentti on kova ja toivottavasti valmennusjohto miettii, onko Tami oikeassa.
Hannu Aravirtakin myönsi MTV totalin kisastudiossa, että EHT-turnauksessa Pulju kärsi aikaerosta ja valmennusjohdon olisi pitänyt huomioida tämä.
Pulju pääsi vihdoin jäälle kolmannessa erässä ja kolisutteli heti ensimmäisessä vaihdossa ylärimaa. Hän oli ottelun paras suomalaispelaaja.
Kannattaa katsoa myös Julius Hongan esityksiä. Piskuinen pakki tuo mieleen Petteri Nummelinin ja Jan Suchyn. Hongalta löytyy pelirohkeutta, nopeutta ja ennakkoluulottomuutta.
Suomella on alkulohkossa jäljellä vielä viisi ottelua. Huomisesta Tshekki-pelistä ei voi odottaa pisteitä, ei myöskään Kanadan kohtaamisesta. Slovenia olisi pakko voittaa, jatkopaikka ratkeaa sitten Norja ja Sveitsi-otteluissa. Juuri nyt näyttää pahasti siltä, että niistäkin peleistä tulee armottoman kovia.

Kommentoi kirjoitusta.

Leijonilla edessä jyrkkä nousu

Lauantai 6.5.2017 klo 19:58 - Jari Porttila

Leijonien avauspeli Valko-Venäjää vastaan tuotti juuri sen mitä odotettiin, voiton. Harmi vain, että esitys jätti paljon enemmän kysymyksiä, kuin antoi vastauksia.
Jos leijonien peliä vertaa perjantain myöhäisotteluun Kanadan ja Tshekin välillä, niin ero lohkon suosikkeihin on musertavan kova. On pakko todeta, että leijonilla on jyrkkä nousu edessä, jos joukkue aikoo olla lohkossaan kahden parhaan joukossa.
Tshekki jatkoi pyöritystä Valko-Venäjää vastaan, joukkue pelaa aivan eri tasolla kuin leijonat ja kun Kanadan huipputähdet ovat yhtä kuumia, näyttää turnaus suomalaisin silmin vaikealta.
Jos leijonat ei ole lohkossaan kahden parhaan joukossa, tulee vastaan puolivälierissä Saksan lohkon ykkönen tai kakkonen, käytännössä siis Ruotsi tai Venäjä. Ja kun nekin ovat saaneet kasaan joukkueen, josta Lauri Marjamäki vain uneksi, niin huh huh.
Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Leijonien on ensin selvitettävä tiensä neljän parhaan joukkoon, eikä sekään ole vain ilmoitusasia.
Jatkossa joukkueen olisi pelattava samalla tasolla kuin avausottelun ensimmäiset 10 minuuttia. Silloin luistin kulki ja jokainen antoi jäälle kaikkensa. Niinhän sitä pitäisi pelata aina kun jäälle mennään, mutta jostain syystä viimeiset 50 minuuttia leijonat pelasi kuin hidastettuina. Siihen ei jatkossa ole varaa.
Voittanutta joukkuetta ei yleensä vaihdeta, tämä taitaa tietää sitä, että Jesse Puljujärvi istuu yhä penkinpäässä myös Ranska-ottelussa.
Lauri Marjamäki suututti lehtitietojen mukaan World cupissa jo osan NHL-pelaajista ja se näkyi kuulemma kieltäytymisaaltona MM-kisoihin. En ihmettelisi, jos Puljujärven saama kohtelu kertaantuisi jatkossa niin, että kevään kisat eivät kiinnosta enää valtaosaa ammattilaisista.
Se olisi todella ikävää, sillä kuten on nyt nähty, leijonat tarvitsee kaikkia pelaajia, jos halutaan menestyä MM-kisoissa.

Kommentoi kirjoitusta.

Miksi Puljua istutetaan penkillä?

Torstai 4.5.2017 klo 18:16 - Jari Porttila

 

Jääkiekon MM-kisat eivät ole vielä alkaneetkaan ja Suomen joukkueessa kuohuu jo kunnolla. Päävalmentaja Lauri Marjamäki päätti pistää Jesse Puljujärven ylimääräiseksi hyökkääjäksi ennen avausottelua, moni kysyy nyt miksi?
Marjamäki tuntee Puljun hyvin Kärppä ajoiltaan, joten kun hän pyysi Puljujärveä mukaan leijoniin vaikean ammattilaisvuoden jälkeen, uskoi moni, että Late tietää mitä tekee.
Puljulle oli julkisuudessa olleiden tietojen mukaan luvattu tietty rooli, eli paikka ykkös- tai kakkosketjussa ja ylivoimassa, eli juuri ne roolit, joissa hän parhaiten viihtyy ja tekee tulosta.
Kaikki oli siis hyvin kun Pulju palasi rapakon takaa Leijoniin Tshekin EHT-turnaukseen. Mutta kun Puljun tykki ja luistin olivat aikaeron ja matkustelun takia ruosteessa niissä peleissä, niin Marjamäen ajatukset muuttuivat. Hän päättikin heittää sunnuntaina 19-vuotta täyttävän Puljun suoraan rekan alle, pudottamalla Puljun pelaavasta miehistöstä.
Oliko tämä viisaan valmentajan oiva veto, jotta Puljusta saataisiin irti sitä samaa, kuin reilu vuosi sitten nuorten MM-kisoissa? Vai painoiko Late paniikkinappulaa saatuaan joukkueensa nimilistan vuoksi paljon kuraa niskaan jo ennen ensimmäistäkään MM-ottelua?
Puljujärvi ei tehnyt samanlaista läpimurtoa NHL-jäille kuin Patrik Laine tai Sebastian Aho. Mutta eipä Pulju saanut Edmontonissa samanlaisia mahdollisuuksiakaan, vaikka pelasi 28 ottelua (1+7). AHLssä Pulju pelasi 39 ottelua tehden 12 maalia ja antaen 16 maalisyöttöä.
Kaikki ja etenkin Marjamäki kyllä tietävät Puljun potentiaalin. Hän on juuri sellainen maalintekijä, joita seuraavien viikkojen aikana Leijonista taas etsitään. Miksi häntä ei siis ajeta heti sisään turnaukseen ja anneta hänelle peliaikaa, vastuuta ja ennen kaikkea luottoa?
Kun nuorelta pelaajalta vedetään koko ajan mattoa luistinten alta, näkyy se varmasti myös itseluottamuksessa. Nyt Marjamäellä olisi ollut tuhannen taalan paikka näyttää kyntensä valmentajana, jolle tuloksen lisäksi merkitsisi jotain myös pelaajan kehityksen turvaaminen. Sillä siitähän nuorten pelaajien kohdalla on paljolti kyse, tukemisesta juuri silloin, kun kaikki näyttää ja on vaikeaa.
Vai kummitteleeko taustalla jääkiekkoliiton antamat pikapotkut Jukka Rautakorvelle nuorten MM-kisoissa. Ohjaako valmennusta nyt vain ajatus tuloksesta?
Ymmärrän yhä paremmin valmentajayhdistyksen Erkka Westerlundin kovasanaista ulostuloa Rautakorven potkujen jälkeen. Ei lähtökohta nuorten pelaajien, jollaiseksi Puljujärven luokittelen, kohdalla voi olla tulos tai ulos periaate.

4 kommenttia .

Norjalaisten julkistettava testaushistoriansa

Sunnuntai 29.1.2017 klo 20:09 - Jari Porttila

Tour de ski-kisan lopussa näytti jo hetken siltä, että norjalaisten ylivalta hiihdossa olisi murenemassa. Toki he olivat yhä hyviä, mutta eivät karanneet enää muilta täydestä vauhdista kiihdyttäen.
Valitettavasti se oli vain illuusiota. Falunin maailmancup näytti, ettei mikään ole muuttunut. Norjalaiset tulevat taas, he venyttävät taas suorituskyvyn rajoja.
Tapa, jolla Marit Björgen irtosi kahden muun norjalaisen kanssa maailman muista kärkihiihtäjiltä perinteisen tyylin 15 kilometrin kisassa, toi mieleen hänen ja Therese Johaugin ylivallan.
Stina Nilsson ja Krista Pärmäkoski pystyivät valtaamaan Tourilla kärkisijoja, mutta kun Björgen ilmestyi mukaan kisoihin, putosi ruotsalais-suomalainen kaksikko kauas kärjestä.
Tässä vaiheessa moni jo kysyy, voimmeko olla varmoja siitä, että norjalaiset eivät taas huijaa muita? Kysymys on hyvä ja parhaiten siihen voivat vastata norjalaiset itse.
Suomalaiset eivät ole ainoita, jotka kahden doping-rikkomuksen jälkeen epäilevät norjalaisia. Vuoden 2001 tapahtumien jälkeen suomalaishiihtäjät halusivat todistaa toimivansa puhtaalta pöydältä ja julkaisivat netissä tiedot doping-testeistään. FIS eli kansainvälinen hiihtoliitto ei sitä vaatinut, tahtotila tuli hiihtäjien puolelta.
Odottaisin nyt Norjan liitolta ja hiihtäjiltä vähintään samaa. Jos haluatte, ettei teitä epäillä jatkuvasti, niin julkaistaa netissä kuukausittain tiedot doping-testeistänne. Myös se on uutinen, jos esimerkiksi Björgeniä ei ole testattu kertaakaan joulun ja tammikuun 25. päivän välillä. Niin kauan kun doping-testauksen määrää pimitetään, on norjalaisten turha odottaaa, että heihin ei kohdistettaisi tiettyjä epäilyksiä.
Norjalaisten meno ladulla on nyt niin hurjaa, että Lahden MM-kisoista uhkaa tulla aika yksipuoliset kisat. Norjan kansallishymni toki tulee tutuksi, vähän samoin on käymässä yhdistetyn puolella, jossa Saksa dominoi kaikkia kisoja.
Kuukausi ennen MM-kisoja voi sanoa, että Suomen mitalit ovat edelleen tiukassa. Naisten puolella Krista Pärmäkoskella on mahdollisuus henkilökohtaiseen mitaliin, lisäksi toiveita voidaan pitää yllä parisprintissä ja viestissä.
Miesten puolella mitaleille on mahdollisuudet Iivo Niskasella ja Matti Heikkisellä, lisäksi mahdollisuuksia on parisprintissä ja viestissä. Miehissä tilanne on kuitenkin niin tiukka, että saaliina voi olla kaikkea 0-4 mitalin välillä. Naisisilta odotan 2-4 mitalia.
Yhdistetyn tilanne on siis se, että Saksa putsaa pöydän. Täydellisellä onnistumisella Eero Hirvonen tai Ilkka Herola voi yltää jopa mitaleille, myös viesti voi sellaisen tuoda. Yhdistetyn mitalisaldo on jotain 0-1 välillä.
Mäkihypyssä saatiin Willingenistä uskoa tekemiseen. Joukkue taisteli normihypyillä, muiden epäonnistuttua jopa jättipotista ja Janne Ahonen otti kahteen vuoteen parhaan maailmancupin sijoituksensa. Lahdessa yksi mies 15 parhaan joukkoon ja joukkue sijoille 5-8 olisi jo hyvä saavutus.
Mäkimiehillä on toki puolellaan etu, jonka realisoituminen voisi tehdä ihmeitä. Jokainen suomalainen on hypännyt Lahden mäistä enemmän kuin muiden maiden hyppääjät yhteensä. Tämä etu saattaa näkyä etenkin joukkuemäessä.
Kuukautta ennen kisoja näyttäisi siltä, että suomalaisten saldo kisoista olisi jotain 2-9 mitalin väliltä. Falunin MM-kisoista 2015 kotiin tuotiin yksi mitali, naisten viestistä.

2 kommenttia .

Sapelinkalistelua viestipaikoista

Maanantai 23.1.2017 klo 16:48 - Jari Porttila

Lahden MM-kisoihin on aikaa enää kuukausi ja kisakuume nousee kulisseissa. Kovinta vääntöä valmentajien keskuudessa käydään juuri nyt miesten ja naisten viestijoukkueen paikoista.

Näkyvimmän roolin tässä "leikissä" otti viikonloppuna MTV:n hiihtokommentaattorina toimiva Toni Roponen, joka käytti tilaisuutta hyväkseen ja ehdotti, että Krista Pärmäkoski hiihtäisikin perinteisen osuuden, koska häntä tarvitaan siellä.

Hiihtäjälegenda Jari Isometsä tyrmäsi Ilta-Sanomissa tuoreeltaan Roposen ehdotuksen, Isometsä näki aivan oikein siinä "ketunhäntää kainalossa", koska Pärmäkosken siirtäminen avaisi paikan viestijoukkueessa Roposen vaimolle Riitta-Liisa Roposelle.

Tässä ovatkin naisten viestijoukkueen spekulaation ääripäät. Muuttujia on toki paljon, niin kuin varteenotettavia hiihtäjiäkin. Perinteisen kahdelle osuudelle ovat tyrkyllä Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen ja Aino-Kaisa Saarinen, noin lähtökohtaisesti. Vapaan kahdelle osuudelle taas Krista Pärmäkoski, Laura Mononen, Riitta-Liisa Roponen ja Kaisa Mäkäräinen.

Tämä merkitsee sitä, että yksi kokenut pertsan ja vapaan murtomaahiihtäjä jää kotikisoissa vaille viestipaikkaa. Kaikki haluavat mukaan joukkueeseen, joten Reijo Jylhällä on tavallaan positiivinen ongelma, kun hän joutuu valitsemaan kuudesta hyvästä neljä parasta.

Millä perusteella valinnat sitten tehdään? Pitäisi tehdä tulosten pohjalta, vaikka paineet Jylhää kohtaan ovatkin kovat, siitä esimerkkinä käy Toni Roposen "ehdotus".

Tässä vaiheessa on selvää vain se, että juuri mikään ei ole vielä selvää. Kaikki perinteisen hiihtäjämme ovat olleet alkukaudesta alisuorittajia, joten valmennusjohdon on pakko odottaa lisänäyttöjä kaikilta. Onkin varsin todennäköistä, että valinta tehdään vasta kesken MM-kisojen.

Vapaan puolella Pärmäkoski on ilman muuta varma ankkuri ja ihmeitä pitää tapahtua, jos Mononen menettäisi paikkansa. Luu on siis jäämässä Roposen käteen, jos hän ei verry selkäongelmiensa jälkeen huippuvireeseen ennen viestiä. Uskon, että valinta tälläkin puolella tehdään vasta Lahdessa.

Sitten Jylhällä on vielä varastossa kortti nimeltä Mäkäräinen. Jos Monosen ja Roposen kunnossa tapahtuisi selkeää laskua, johon kukaan ei usko, niin silloin voitaisiin huutaa Kaisa apuun.

Miesten puolella tilanne on oikeastaan aika selkeä. Perinteisen hiihtävät Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen, vapaan Lari Lehtonen ja Matti Heikkinen. Näyttöjä voivat toki muutkin antaa, mutta niiden on oltava todella kovia, jotta tästä nelikosta joku vaihtuu. Lähinnä katseet kohdistuvat Perttu Hyväriseen ja Ristomatti Hakolaan.

Suomella on mitalisaumat niin naisissa kuin miehissä, mutta se vaatii tietenkin kaikilta täydellistä onnistumista. Aika monessa viestissä juuri Lahden MM-maastoissa näin on kotiyleisön edessä myös käynyt.

Mitä sitten tulee siihen Roposen ehdotukseen siirtää Pärmäkoski perinteisen osuudelle, pois ankkurin paikalta?

Kuolleena syntynyt ajatus. Miettikääpä millaisen signaalin se antaisi koko joukkueelle, jos normaalisti ankkurina hiihtävä Krista siirrettäisiinkin toiselle osuudelle. Juuri niin, kädet nostettaisiin pystyyn jo ennen starttia.

1 kommentti .

Pitääkö vahingoittaminen hyväksyä?

Sunnuntai 8.1.2017 klo 18:16 - Jari Porttila

Patrik Laine koki lauantain-iltana kovemman kautta sen, mitä on olla yksi NHL:n tähdistä. Buffalon Jake McCabe ajoi keskialueella syöttöä tavoitelleen Laineen "kylmäksi". Ottelun tuomaristo oli sitä mieltä, että kyseessä oli sääntöjenmukainen taklaus, eikä McCabe saanut siitä jäähyä.

Tilanteen jälkeen sosiaalinen media repesi, itse pidin taklausta vahingoittamisyrityksenä ja sain innokkaimmat kiekkofanit silmilleni. Ymmärrän hyvin sen, että joku saattoi olla kanssani eri mieltä, mutta tapa jolla väki twitterissä asian ilmaisi, oli yllätys.

Nämä "hardcore fanit" eivät osaa argumentoida muuten, kun syöltämällä henkilökohtaisuuksia, omaa asiaansa he eivät osaa perustella. No, profiileja klikkaamalla tämä on toisaalta selitettävissä, mutta ei tietenkään hyväksyttävää. Nämä "fanit" tekevät vain karhunpalveluksen meidän rakastamalle lajille.

Itseni yllätti se, että jopa jotkut liigavalmentajat ja kiekkovaikuttajat perustelivat taklausta puoltavaa kantaansa sillä, että väkivallan läsnäolo kuuluu jääkiekkoon ja sen vuoksi jääkiekkoa rakastetaan!

Tästä väittämästä uskallan olla jyrkästi erimieltä. Ne jotka menevät jäähalliin katsomaan väkivaltaa, eivät rakasta lajia nimeltä jääkiekko. Suosittelen näille katsojille vapaaottelujen seuraamista.

NHL:ssä on pohdittu eräänä keinona aivotärähdysten minimoimiseksi sitä, että nämä keskialueen taklaukset, "pommit" kuten kannattajat niitä kutsuvat, tuli säännöissä kieltää. Etenkin nyt, kun peli on entistä nopeampaa, kiellolla taattaisiin se, että peli todella nopeutuisi keskialueen ylityksen suhteen. Patrik Laineen kokeman taklauksen jälkeen olen kallistumassa tämän, keskialueen taklausten kieltävän säännön kannalle entistä vahvemmin.

Uudistuksen vastustajat argumentoivat sen puolesta, että sääntö muuttaisi jääkiekon luonnetta. Miten, kysyn minä ja moni muu? Eihän lajin luonne muuttunut kuin parempaan suuntaan silloin kuin keskialueen paitsio poistettiin käytöstä.

Keskialueellahan saisi uudistuksen myötä taklata yhä laitojen luona, niin kuin jääkiekossa on tapana. Jokainen laitojen lähellä oleva pelaaja myös tietää, että taklaus saattaa tulla vapaista suunnista ja osaa näin varautua tilanteeseen. Uudella säännöllä taattaisiin vain se, että juuri sillä "vauhtialueella" taattaisiin pelaajien turvallisuus.

Keskialueen taklaukset tuottavat vuosittain aivan liikaa aivovammasta kärsiviä jääkiekkoilijoita, sellainenhan on lieväkin aivotärähdys. Netistä löytyy valitettavan monta kirjoitusta jääkiekkoilijoista, joiden ura on päättynyt taklauksen seurauksena saatuun aivovammaan. Junioripelaajilla tähän saattaa johtaa yksikin "pommi". Ei siis pidä aliarvioida tai vähätellä näitä taklauksia.

Patrik Laineen osakseen saama taklaus saattoi olla sääntöjen mukainen, mutta se ei missään tapauksessa ollut jääkiekon hengen mukainen. Siitä kertoi sekin, että Winniegin pelaajat hyökkäsivät heti taklaajan kimppuun. Niin ei käynyt tietenkään kertaakaan silloin, kun Lainetta taklattiin hyökkäyspäädyssä laitaa vasten.

Kun jääkiekossa usein puhutaan lajin sisäisestä normistosta, niin muistuttaisin, että siihen nimenomaan kuuluu se, että vastustajan tähtipelaajia ei pyritä vahingoittamaan. Nyt pyrittiin ja siinä myös onnistuttiin. Itse olen kiertänyt katsomassa NHL-otteluja 1980-luvulta alkaen, silloin jäällä viiletti Jari Kurrin kanssa Wayne Gretzky. En muista, että kaksikkoa olisi uhattu fyysisesti, silloin kaikki halusivat nähdä kaksikon tekevän maaleja. Sama oli tahtotila Teemu Selänteen huippuaikoina. Väitänkin että myös tänä päivänä valtaosa katsojista haluaa nauttia lajin hienouksista.

Pitääkö lajin silloin kumartaa sitä pientä, mutta äänekästä vähemmistöä, joka rakastaa lajin vaaramomentteja ja haluaa "verta jäälle"?

4 kommenttia .

Onko meillä menestyjiä?

Perjantai 6.1.2017 klo 20:37 - Jari Porttila

Urheiluvuosi 2017 on alkanut suomalaisittain - no on se alkanut.

Tuo pieni empinen johtuu siitä, että päätin lähestyä kaikkia asioita positiivisuuden kautta, turhia negaatioita välttäen. Eli lähdetään nyt posin kautta.

Krista Pärmäkoski ja Matti Heikkinen. Siinä vuoden ensimmäisen viikon suomalaiset onnistujat - siis urheilussa.

Krista on ollut koko alkukauden kovassa kunnossa ja kun sekä Heidi Weng että Invild Östberg ovat osoittaneet Tour de skillä inhimillisyyden merkkejä, ovat Kristan osakkeet nousseet hurjasti Lahtea ajatellen. En vielä uskalla hehkuttaa Kristan kultamahdollisuuksista, mutta mitaleille hänellä on kaikki mahdollisuudet, kaikilla niillä matkoilla jotka Krista Lahdessa hiihtää.

Krista on pystynyt selvästi nostamaan tasoa yhdellä pykälällä, se on loistava esimerkki myös muille suomalaisnaisille. Eivät ne norjalaiset enää lyömättömiä ole, tosin hiukan pelkään mitä Marit Björgen on puuhaillut joulutaukonsa aikana.

Kerttu Niskanen näytti perjantaina, että löytyyhän sitä vauhtia, kun tarpeeksi ruuvia kiristää. Moni on ollut huolissaan Kertun alkutalven vauhdista, mutta näyttää siltä, että hän on valmentajineen tiennyt mitä on tehnyt. Hienoa Lahtea ajatellen.

Anne Kyllönenkin on väläyttänyt tourilla vauhtiaan. Laura Monosella ja Aino-Kaisa Saarisellakin on ollut hyvät päivänsä. Tämä kolmikko taistelee Lahdessa näillä näytöillä hyvistä sijoituksista välillä 6-15. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että naisten viestissä on taas kasassa joukkue, joka taistelee mitalista.

Miehissä meillä on Matti Heikkinen, tourin taistelija, joka näillä näytöillä saatetaan kruunata Lahdessa jopa maailmanmestariksi. Jos Matti ja Toni Roponen ovat onnistuneet valmennuksen ohjelmoinnissa nyt täydellisesti ja miksi eivät olisi, nousee Matin kunto vielä ennen Lahtea. Ja se tietää kovia aikoja Martin Sundbylle ja Sergei Ustiugoville. Enkä nyt oikein tiedä mitä sanoa siitä, että nämä doping-sotkuissa ryvettyneiden Norja ja Venäjän hiihtäjät ylipäätänsä keikkuvat tulosliuskojen kärjessä. Parempi etten sano mitään.

Heikkisen takana suomalaismiehet ovat vielä siellä kuuluisalla Tervanevan suolla, viestimitalistakin puhuminen on vielä melkoista ylioptimismia, mutta ehkä se siitä.

Jos nyt kuitenkin muutama huolestunut sana sallitaan, niin onhan se huolestuttavaa kun päävalmentaja Reijo Jylhä ei ole saanut tuotua uusia huippuja B-maajoukkueesta kärkiryhmään. Onneksi Pekka Vähäsöyrinki tarttui vielä "hankoon" ja nosti Ari Luusuan lähelle menestyksen porttia. 28-vutiaalle Luusualle Lahti taitaa vain tulla liian aikaisin, toivottavasti Vähäsöyrinki jaksaa jatkaa työtään suomalaisen hiihdon eteen.

Huolestuttavaa on myös se, että Suomesta ei löydy kansainvälisen tason sprinttereitä. Miehissä lajiryhmään on panostettu kunnolla, mutta missä ovat maailmancupin sijoitukset kolmen parhaan joukkoon? Naisten puolella pitää apuja hakea ampumahiihdon puolelta, kun Mari Laukkanen hälytetään mitalijahtiin Lahteen. On muuten mielenkiintoista nähdä millaisella joukkueella Suomi hiihtää naisten viestin Lahdessa, kuinka kauan spekuloidaan Laukkasen ja Kaisa Mäkäräisen osallistumisella?

Lahden MM-ohjelma on valitettavasti rakennettu niin, että pari ensimmäistä päivää menee "jäitä poltellessa", kun silloin ratkotaan sprinttien, yhdistetyn ja pikkumäen mitalit. Sieltä ei ole paljon luvassa kotiyleisölle, joten kannustuksen kohteet on haettava muualta. Järjestäjät riemuitsivat 100 000 ennakkolipun myynnistä vuodenvaihteessa, kun tavoite on yli 250 000 lippua, niin enemmänkin miettisin mistä ne loput 150 000 katsojaa kairataan.

Pakko sanoa myös muutama sana alle 20-vuotiaitten MM-fiaskosta. Jääkiekkoliiton uusi puheenjohtaja teki sen, mihin Kalervo Kummola ei koskaan alentunut liiton puheenjohtajana, vaihtoi päävalmentajaa kesken kisojen. Nyt fiaskolle osoitettiin liiton toimesta syntipukki- Jukka Rautakorpi. Hänen valmennusfilosofian sopimisesta 20-vutiaille voidaan olla montaakin mieltä, mutta tosiasiassahan Suomen alkulohkon hävityt pelit olivat kaikki maalin pelejä.

Jääkiekkoliitossa on puhuttu pelin nopeuttamisesta ja jopa A-maajoukkueen päävalmentaja Lauri Marjamäki ehdotti liigakaukaloitten pienentämistä World cupin jälkeen, jotta Suomessa opittaisiin pelaamaan ja reagoimaan peliin nopeammin.

Nuorten joukkueesta puolet on pelannut Pohjois-Amerikan pienissä kaukaloissa, näkyikö se pelitempossa MM-kisojen pienessä kaukalossa? Juuri niin, ei mitenkään. Kyllä se pelin nopeuttaminen lähtee pohjimmiltaan valmennuksellisista asioista, siitä että osataan reagoida tapahtumiin kaukalossa nopeammin ja siitä, että on fyysiset ominaisuudet pelata nopeammin.

Nyt nuorten joukkue maksoi kovan hinnan siitä, että halu ja taito eivät kohdanneet. Monelle pelaajalle se tiesi vääjäämättä valumista kesän NHL-draftissa alaspäin jo saavutetuista asemista.

Kommentoi kirjoitusta.

Venäjä huijasi kaikkia

Perjantai 9.12.2016 klo 18:24 - Jari Porttila

Wada ja sen kanadalainen tutkija, oikeustieteen professori Richard McLaren julkaisivat perjantaina Venäjän systemaattiseen dopingiin perustuneen huijauksen raportin toisen osan. Jos ensimmäinen osa nostatti kovan myrskyn ja johti venäläisten yleisurheilijoiden sulkemiseen Rion olympialaisista, niin toinen osa se vasta karmivaa luettavaa on.

McLarenin johtama komissio vyöryttää julkisuuteen nyt valtavan määrän todisteita, mutta toki myös väittämiä. Niiden perusteella voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: Doping on ollut Venäjällä samalla tavalla valtiollisesti johdettua kuin se oli aikanaan DDR:ssä.

Raportin mukaan valtiojohtoinen doping-ohjelma alkoi vuonna 2011, heti sen jälkeen kun venäläisurheilijat olivat sukeltaneet Vancouverin olympialaisissa. Ensimmäisenä vuonna satsattiin Lontoon kesäolympialaisiin 2012, Venäjä sijoittui kisojen mitalitaulukossa 82 mitalillaan neljänneksi.

Koko ohjelma oli kuitenkin tähdätty Venäjän omiin olympialaisiin, Sotshin kisoihin 2014. Venäjähän oli jäänyt historiallisesti Vancouverin kisojen mitalitaulukossa kymmenen parhaan valtion ulkopuolelle, siihen ei ollut varaa Sotshissa.

Raportin mukaan doping-ohjelmaan valjastettiin mukaan myös Venäjän salainen palvelu FSB. Sen tehtävänä oli tutkia, kuinka valvotuissa olosuhteissa annetut venäläisurheilijoiden doping-näytteet pystyttäisiin vaihtamaan varmasti puhtaisiin näytteisiin.

FSB teki työtä käskettyä ja vuonna 2013 se teki läpimurron. Se oli kehittänyt menetelmän, jolla säilössä olleen näytteen sisältö pystyttiin vaihtamaan niin, ettei pullon sinettiä murrettu. Tämä mahdollisti sen, että vaikka urheilijan a-näyte antaisi positiivisen tuloksen, jos siis sitä ei oltu ehditty vaihtaa, niin ainakin b-näyte olisi negatiivinen ja näin ollen käryjä ei tulisi.

Venäjän urheilujohdon alaisuudessa 37 urheilijalle taattiin Sotshissa se, etteivät he missään tapauksessa tulisi käryämään dopingista, sillä kun he joutuisivat testiin, vaihtoi FSB:n agentti heidän näytteensä puhtaaksi. FSB:lle oli toimitettu 37 urheilijan nimilista. Raportti ei kerro, kuinka FSB:n agentit saivat selville antidoping-viranomaisten koodeista juuri ne näytepullot, joiden sisältö piti vaihtaa.

Raportin mukaan on siis selvää, että lähes kaikilla Sotshin venäläisillä mitalisteilla oli takanaan dopingin värittämä harjoitusjakso ainakin kahden vuoden ajan. Venäjä nousi Sotshin kisoissa parhaaksi maaksi 33 mitalilla, niistä 13 oli kultaista. Kaikki mitalistit joutuivat antamaan kisoissa doping-näytteen, mutta yhtään niistä ei todettu positiiviseksi.

Raportin mukaan doping-ohjelmaan kuului noin tuhat urheilijaa 30 eri lajista. Kaikki näiltä urheilijoilta otetut näytteet pystyttiin muuttamaan varmasti negaatiivisiksi. Menetelmää voitiin käyttää vain Moskovassa sijaitsevassa laboratoriossa, joten esimerkiksi Lontoon olympialaisia ennen urheilijoiden oli lopetettava doping-aineiden käyttö hyvissä ajoin. Sama koski tietenkin myös muita kansainvälisiä kilpailuja.

Raportin sanoma on siis selkeä, Venäjällä oli käytössä viime vuoteen saakka valtiojohtoinen doping-ohjelma. Todisteiden ollessa kiistattomia, päätti KOK jatkaa venäläisurheilijoiden doping-pannaa ja se suositteli lajiliitoille, ettei Venäjällä järjestettäisi arvokisoja, eikä maalle myönnettäisi maailmancupin osakilpailuja.

Todisteina väärinkäytöksistä raportti esitteli mm. sen, että peräti neljän näytteen fysiologiset tiedot olivat mahdottomia. Kahdessa näistä naisten antamista näytteistä löytyi miesten dna:ta.

KOK päätti myös tutkia uudelleen kaikki venäläisurheilijoiden Sotshin kisoissa antamat doping-näytteet. Virtsanäytteitä on pakastettuna kaikkiaan 254.

Kun KOK:n ensimmäinen raportti julkaistiin vuosi sitten, suurista lajiliitoista vain IAAF reagoi siihen. Se sulki venäläiset urheilijat ulos kaikesta toiminnastaan. Tiukkaa linjaa silloin vetänyt IAAF:n hallituksen jäsen Antti Pihlakoski sai osakseen myös arvostelua, nyt julkaistujen tietojen perusteella jopa KOK:n on syytä kiittää kansainvälistä yleisurheiluliittoa ensiluokkaisesta toiminnasta.

Toivottavasti raportti avaa silmät myös muissa kansainvälisissä lajiliitoissa. Tuntuu käsittämättömältä, että esimerkiksi kansainvälinen hiihtoliitto FIS ei vieläkään ole reagoinut uutisiin mitenkään.

Vai onko se sittenkään mikään ihme?

Kommentoi kirjoitusta.

Venäjä huijasi kaikkia

Perjantai 9.12.2016 klo 18:24 - Jari Porttila

Wada ja sen kanadalainen tutkija, oikeustieteen professori Richard McLaren julkaisivat perjantaina Venäjän systemaattiseen dopingiin perustuneen huijauksen raportin toisen osan. Jos ensimmäinen osa nostatti kovan myrskyn ja johti venäläisten yleisurheilijoiden sulkemiseen Rion olympialaisista, niin toinen osa se vasta karmivaa luettavaa on.

McLarenin johtama komissio vyöryttää julkisuuteen nyt valtavan määrän todisteita, mutta toki myös väittämiä. Niiden perusteella voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: Doping on ollut Venäjällä samalla tavalla valtiollisesti johdettua kuin se oli aikanaan DDR:ssä.

Raportin mukaan valtiojohtoinen doping-ohjelma alkoi vuonna 2011, heti sen jälkeen kun venäläisurheilijat olivat sukeltaneet Vancouverin olympialaisissa. Ensimmäisenä vuonna satsattiin Lontoon kesäolympialaisiin 2012, Venäjä sijoittui kisojen mitalitaulukossa 82 mitalillaan neljänneksi.

Koko ohjelma oli kuitenkin tähdätty Venäjän omiin olympialaisiin, Sotshin kisoihin 2014. Venäjähän oli jäänyt historiallisesti Vancouverin kisojen mitalitaulukossa kymmenen parhaan valtion ulkopuolelle, siihen ei ollut varaa Sotshissa.

Raportin mukaan doping-ohjelmaan valjastettiin mukaan myös Venäjän salainen palvelu FSB. Sen tehtävänä oli tutkia, kuinka valvotuissa olosuhteissa annetut venäläisurheilijoiden doping-näytteet pystyttäisiin vaihtamaan varmasti puhtaisiin näytteisiin.

FSB teki työtä käskettyä ja vuonna 2013 se teki läpimurron. Se oli kehittänyt menetelmän, jolla säilössä olleen näytteen sisältö pystyttiin vaihtamaan niin, ettei pullon sinettiä murrettu. Tämä mahdollisti sen, että vaikka urheilijan a-näyte antaisi positiivisen tuloksen, jos siis sitä ei oltu ehditty vaihtaa, niin ainakin b-näyte olisi negatiivinen ja näin ollen käryjä ei tulisi.

Venäjän urheilujohdon alaisuudessa 37 urheilijalle taattiin Sotshissa se, etteivät he missään tapauksessa tulisi käryämään dopingista, sillä kun he joutuisivat testiin, vaihtoi FSB:n agentti heidän näytteensä puhtaaksi. FSB:lle oli toimitettu 37 urheilijan nimilista. Raportti ei kerro, kuinka FSB:n agentit saivat selville antidoping-viranomaisten koodeista juuri ne näytepullot, joiden sisältö piti vaihtaa.

Raportin mukaan on siis selvää, että lähes kaikilla Sotshin venäläisillä mitalisteilla oli takanaan dopingin värittämä harjoitusjakso ainakin kahden vuoden ajan. Venäjä nousi Sotshin kisoissa parhaaksi maaksi 33 mitalilla, niistä 13 oli kultaista. Kaikki mitalistit joutuivat antamaan kisoissa doping-näytteen, mutta yhtään niistä ei todettu positiiviseksi.

Raportin mukaan doping-ohjelmaan kuului noin tuhat urheilijaa 30 eri lajista. Kaikki näiltä urheilijoilta otetut näytteet pystyttiin muuttamaan varmasti negaatiivisiksi. Menetelmää voitiin käyttää vain Moskovassa sijaitsevassa laboratoriossa, joten esimerkiksi Lontoon olympialaisia ennen urheilijoiden oli lopetettava doping-aineiden käyttö hyvissä ajoin. Sama koski tietenkin myös muita kansainvälisiä kilpailuja.

Raportin sanoma on siis selkeä, Venäjällä oli käytössä viime vuoteen saakka valtiojohtoinen doping-ohjelma. Todisteiden ollessa kiistattomia, päätti KOK jatkaa venäläisurheilijoiden doping-pannaa ja se suositteli lajiliitoille, ettei Venäjällä järjestettäisi arvokisoja, eikä maalle myönnettäisi maailmancupin osakilpailuja.

Todisteina väärinkäytöksistä raportti esitteli mm. sen, että peräti neljän näytteen fysiologiset tiedot olivat mahdottomia. Kahdessa näistä naisten antamista näytteistä löytyi miesten dna:ta.

KOK päätti myös tutkia uudelleen kaikki venäläisurheilijoiden Sotshin kisoissa antamat doping-näytteet. Virtsanäytteitä on pakastettuna kaikkiaan 254.

Kun KOK:n ensimmäinen raportti julkaistiin vuosi sitten, suurista lajiliitoista vain IAAF reagoi siihen. Se sulki venäläiset urheilijat ulos kaikesta toiminnastaan. Tiukkaa linjaa silloin vetänyt IAAF:n hallituksen jäsen Antti Pihlakoski sai osakseen myös arvostelua, nyt julkaistujen tietojen perusteella jopa KOK:n on syytä kiittää kansainvälistä yleisurheiluliittoa ensiluokkaisesta toiminnasta.

Toivottavasti raportti avaa silmät myös muissa kansainvälisissä lajiliitoissa. Tuntuu käsittämättömältä, että esimerkiksi kansainvälinen hiihtoliitto FIS ei vieläkään ole reagoinut uutisiin mitenkään.

Vai onko se sittenkään mikään ihme?

Kommentoi kirjoitusta.

Johaug pääsi vähällä

Tiistai 29.11.2016 klo 16:42 - Jari Porttila

Norjan antidoping-toimisto esittää siis Therese Johaugille 14 kuukauden kilpailukieltoa doping-rikkomuksesta. Johaugin näytteestähän löydettiin anabolista steroidia, josta normaalisanktiot ovat 24-48 kuukauden kilpailukielto.

Norjan ADT kuitenkin katsoi Johaugin huulirasva-selityksen uskottavaksi ja kevensi rangaistusvaatimustaan näin ollen 14 kuukauteen. Donping-säännöt mahdollistavat pienemmän tuomion, jos katsotaan, ettei urheilija ollut osallinen käryyn.

Nyt ainakin Norjassa näin katsottiin, eli syy kärystä vieritettiin joukkueen lääkärille.

Keskustelin Rukalla pitkään asiasta Norjan TV2:n kokeneen toimittajan Ernst Lersveenin kanssa. Olemme kiertäneet Ernstin kanssa samoissa maailmancupeissa jo 1990-luvulta alkaen, joten hänellä on kokemusta ja näkemystä norjalaisesta huippu-urheilusta. Lersveen on niitä ainoita norjalaisia toimittajia, jotka ovat suhtautuneet epäillen Johaugin selityksiin.

Ernst ihmetteli minulle sitä, minkä vuoksi hiihtomaajoukkueen kokenut lääkäri ei tuonut leirille lääkkeitä mukanaan Norjasta, vaikka hänelle soitettiin sinne Johaugin "särkevistä huulista" useaan otteeseen, ennekuin lääkäri matkusti korkeanpaikan leirille. Hän ihmetteli myös, minkä vuoksi lääkäri vietti 26 tuntia joukkueen kanssa, ennen kuin haki huuliin voidetta ja silloinkin hän haki sitä "marketista" eikä oikeasta apteekista.

Lersveenin mukaan tämä tarina, jonka Johaug ja lääkäri kertoivat, ei ollut uskottava.

Hän ihmetteli myös Johaugin käytöstä ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa. Hiihtäjä istui silloin vain metrin päässä lääkäristä, joka oli tuhonnut hänen uransa ja maineensa. Aika moni muu ei olisi päästänyt lääkäriä enää edes samaan huoneeseen.

Lersveen on esittänyt näitä samoja kysymyksiä TV2:n raporteissaan päätoimittajan siunauksella. Rukalla mm. Sundby kosti "syytökset", kieltäytymällä antamasta Lersveenille kisan jälkeen mixed zonella haastattelua.

Soppa kiehuu siis Norjassakin ja hyvä niin. Rukan maailmancupin tulokset ainakin antoivat osviittaa siitä, etteivät tunturimaan hiihtäjät olekaan enää niin ylivoimaisia ladulla kuin aiemmin.

Kun Rukalla hiihdettiin vuosi sitten naisten 10 km perinteisellä, niin 12 parhaan joukossa oli kuusi norjalaista. Therese Johaug voitti kisan, eroa kahdeksanneksi tulleeseen Krista Pärmäkoskeen oli 49,5 sekuntia. Tänä vuonna Krista hävisi kisan voittaneelle Marit Björgenille 4,6 sekuntia ja 12 parhaan joukossa oli enää neljä norjalaista.

Miesten puolella Sundby voitti vuosi sitten saman 15 kilometrin perinteisen kisan 20,5 sekunnin erolla Petter Northugiin ja 10 parhaan joukossa oli peräti seitsemän norjalaista. Tänä vuonna Iivo Niskanen voitti kisan 10 sekunnin erolla Ivertseniin ja eroa Sunbyhyn syntyi 11 sekunti. Nyt 10 joukossa oli vain neljä norjalaista.

Tuloksista voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä, mutta ainakin se on selvää, etteivät norjalaiset dominoineet maailmancupin avausta niin kuin ovat aikaisempina vuosina tehneet, mistä se sitten mahtaakaan johtua.

Palataan vielä siihen, mistä aloitettiin, eli Johaugin saamaan kilpailukieltoon. Tai eihän se ole vasta kuin Norjan ADT:n esittämä rangaistus. Kun 14 kuukauden kilpailukielto määritetään alkavaksi syyskuun alusta, jolloin positiivinen näyte annettiin, merkitsee se sitä, että Johaug voisi palata laduille jo ensi vuonna Rukan kisoissa. Häneltä jäisi siis tämä kausi väliin, mutta hän pääsisi mukaan ladulle heti tulevan kauden alussa ja voisi näin osallistua myös olympialaisiin.

Aika armollinen tuomio. Etenkin kun ottaa huomioon hänen ja 30-vuotta maajoukkueessa toimineen lääkärin selitykset, jotka eivät kaikilta osin olleet edes yhteneväiset. Toisaalta, jos käryn syyllinen todella oli joukkueen lääkäri ja Johaug vain "viaton" uhri, niin silloin tuomio on ymmärrettävä.

Onhan Johaug jo menettänyt maineensa ja myös taloudelliset menetykset ovat maatalon tytölle miljoonaluokkaa. Odotankin sitä hetkeä kun Norjasta kantautuu uutinen, jossa Johaug haastaa maajoukkueen lääkärin oikeuteen, vaatien vahingonkorvauksia lääkäriltä, joka tuhosi hänen uransa ja maineensa.

Ainakin minä tekisin niin.

     

1 kommentti .

Tanja ja Kalle- ei arvostusta tarpeeksi

Lauantai 12.11.2016 klo 16:29 - Jari Porttila


Levin pujottelun maailmancupin kisa näytti kouriintuntuvan selvästi missä suomalainen alppihiihto menee ilman Tanja Poutiaista. Ja sunnuntain kisan jälkeen nähdään missä mennään ilman Kalle Palanderia.

Poutiista ja Palanderia ei tosiaankaan arvostettu tarpeeksi, silloin kun he villitsivät "valkoisessa sirkuksessa". Poutiainen nousi palkintopallille maailmancupissa yhteensä 48 kertaa ( FIS:n tilastojen mukaan ) ja Palanderkin 30 kertaa ! Poutiainen voitti kaikkiaan 11 kisaa, uran viimeisin voitto tuli muuten juuri Levillä vuonna 2013. Palander kapusi voittopallille 14 kertaa, viimeisen kerran Alta Badiassa 2007.

Vasta nyt tajuamme, toivottavasti, kuinka kovia laskijoita he olivat. Kyseessähän on laji, jota arvostetaan maailmalla huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi jääkiekkoa.

Poutiaisen ja Palanderin, takana ei näy juuri supertähtiä. Marcus Sandellin nousua maailman terävimpään kärkeen on povattu jo kymmenen vuotta, mutta loukkaantumiset ovat vuosi toisensa jälkeen murskanneet nuo haaveet. Viime kaudella Sandell oli kahdesti 10 joukossa ( 5 ja 6 ), uran parhaallaan laskullaan hän on ollut neljäs.

Sandell kuuluu siis siihen ryhmään, joka onnistuessaan saattaa olla palkintopallilla, samoin kuin Andreas Romar. Toivotaan että tuo päivä tulee jo tällä kaudella. Sandellin laji on kuitenkin suurpujottelu, mutta Levin pujottelussa häntä ei nähdä. Suomalaisviisikolta Henttinen-Räsänen-Malmström-Torsti-Pirinen odotetaan selviytymistä toiselle kierrokselle.

Naisissahan tämä ei onnistunut, kun paras naislaskijamme oli sijalle 50. tullut Riikka Honkanen. Naisten tilanne ei näytä tulosten valossa juuri kummoisalta, mutta kun tiedetään, että Tanja on heidän "mentorinsa", niin tulevaisuutta voi odottaa mielenkiinnolla.

Kalle Palander on toiminut jopa maajoukkueen valmennusjohdossa, mutta Kallella saattaa olla vielä yllätyskortti takataskussa. Miehen status on FIS:n tietokannassa yhä "active", joten tiedä vaikka mies suunnittelisi vielä paluuta rinteeseen, numero rinnassa. Kalle ei ainakaan ole ilmoittanut vielä FIS:lle virallisesti lopettaneensa.

Siinäpä pohdittavaa isäinpäivän alkuun.

 

2 kommenttia .

Onko Leijonilla varaa hävitä?

Perjantai 4.11.2016 klo 19:05 - Jari Porttila

Lauri Marjamäen luotsaama Leijona-ryhmä taapertaa yhdessä kaikkien aikojen pisimmässä tappioputkessa. Jääkiekkomaajoukkue on voittanut Marjamäen aikakaudella vain ensimmäisen ottelun, sen jälkeen on tullut kuusi tappiota perättäin.

Yhtä surkeasti Leijonat on pelannut viimeksi 1987-1988 Pentti Matikaisen ollessa leijonavalmentaja, silloin maajoukkue hävisi perättäin seitsemän ottelua.

Kaikkien aikojen pisin tappioputki löytyy vuosien 1936 - 1946 väliltä, silloin maajoukkue hävisi 12 ottelua perättäin.

Marjamäki on kuitenkin ensimmäinen päävalmentaja suomalaisessa kiekkohistoriassa, joka on aloittanut tehtävänsä yhtä heikosti.

Uskoisi siis, että paine nuorta valmentajaa kohtaan olisi julkisuudessa ollut kovaa.

Mitä vielä. Ihmettelin jo World Cupin jälkeen kiekkotoimittajien suhtautumista jatkuviin tappioihin. Toimittajat selittelivät niitä parhain päin enemmän kuin Marjamäki itse. Eikä kritiikkiä, siis rakentavaa sellaista, ole vieläkään nähty, vaikka takana on jo kuusi perättäistä tappiota. Jos Karjala-turnauksen kaksi seuraavaakin peliä hävitään, ohittaa Marjamäki jo Matikaisen perättäisten ottelujen kaikkien aikojen  tappiotilastossa.

Lienee siis paikallaan miettiä tappioiden syitä. Miksi niin loistavasti liigavalmentajana onnistunut Marjamäki on epäonnistunut Leijonien valmentajana?

Etenkin Kärpissä Marjamäen peluutustapa tuotti tulosta, hän sai pelaajista parhaat taidot esiin ja pelaajat osasivat noudattaa Marjamäen pelitapaa täydellisesti. Miksi oppi ei sitten uppoa maajoukkuepelaajiin?

En saata uskoa, että maajoukkueeseen valikoituisi taktisesti osaamattomampia pelaajia kuin Kärppiin. Miksi maajoukkuepelaajat eivät kuitenkaan tee kaukalossa niin kuin Marjamäki yrittää opettaa, tai siis suorastaan vaatii? Eikö valmentaja puhu samaa kieltä pelaajien kanssa vai onko pläppitaulussa vikaa ?

Vai voisiko vika olla pelinjohtamisessa? Eikö se ryhmä, jonka pitäisi vastata hyökkääjien ja puolustajien peluuttamisesta osaa kertoa pelin aikana mitä pelaajilta vaaditaan? Ongelmahan ei ole uusi, mutta se on toki ratkaistavissa.

Kun itse seurasin Venäjä-ottelussa toimintaa penkin takana, niin muistioon ei tullut montaakaan merkintää aktiivisuudesta. Lauantain Tshekki-ottelussa pitäisi tulla, tai miehitys penkin takana saattaa vaihtua nopeasti.

Enkä tarkoita tällä potkuja Marjamäelle. Mutta ei hänkään voi johtaa kiekkoilun lippulaivaamme niin, että tuloksena on pelkkiä tappioita. Se näkyy pian katsojaluvuissa, se taas näkyy pian taloudessa ja se näkyy loppupeleissä toiminnassa.

Tähän yhtälöön kenelläkään ei ole varaa.

 

2 kommenttia .

Miksi FIS pakenee vastuuta?

Perjantai 28.10.2016 klo 16:17 - Jari Porttila

Therese Johaugia on nyt marinoitu reilut kaksi viikkoa doping-liemessä. Tarina pysyy samana, joskin siihen syntyy jatkuvasti uusia reikiä, ihmeellisyyksiä joita on vaikea selittää.

Doping-tapaus on yhä epäselvä ainakin siltä osin, ettei Norjan hiihtoliitto ole vieläkään julkistanut tietoa positiiviseen näytteeseen johtaneista aineosien määristä. Väistämättä mieleen nousee kysymys, miksi ei?

Jos liitto olisi julkistanut näytteestä löytyneen anabolisen steroidin pitoisuudet samaan aikaan Johaugin selityksen kanssa, olisi selitys voinut olla uskottavampi. Vai onko sittenkin niin, että ainetta on löytynyt niin paljon, ettei selitys määrien osalta olisikaan sitten täsmännyt.

Joku syy Norjan liitolla tiedon pimittämiseen on. Se selvinneen aikanaan, tai sitten ei.

Reilun kahden viikon aikana on näet selvinnyt, että Johaugin käry on äärimmäisen vastenmielinen tapaus kansainväliselle hiihtoliitolle FIS:lle. Niin vastenmielinen, että on pakko kysyä, miksi FIS nyt vetäytyy kaikesta vastuusta ja niistä toimintatavoista, joita se on aiemmin osoittanut.

Ei kai FIS:n tarkoitus ole vaieta tapauksesta, joka ravisuttaa koko hiihtomaailmaa?

FIS:n pääsihteeri Sarah Lewis oli äärimmäisen aktiivinen Lahden 2001 käryjen aikaan, nyt hän ei halua koskea Johaugin käryyn edes pitkällä tikulla.

FIS yrittää vetäytyä vastuusta sääntöpykäliin vedoten, mutta kaikki ymmärtävät niiden olevan vain verukkeita.

FIS ja Lewis voisivat nyt ensin vastata vaikka kysymykseen kuinka on mahdollista, että naishiihdon kahta ylivoimaisesti parasta hiihtäjää, Johaugia ja Marit Björgeniä ei testattu kertaakaan koko kesän aikana?

Selitykseksi ei kelpaa se, että kyseessä on Norjan sisäinen asia, kun näin ei ole.

FIS näkee tietokannastaan lähes realiajassa, koska ja keitä urheilijoita on testattu, missä ja milloin. FIS:n toiminnan kannaltahan on erityisen tärkeää, että sen profiiliurheilijat ovat testauksen piirissä myös kesällä, jolloin kielletyistä aineista on eniten hyötyä harjoittelussa.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF toimii täysin päinvastoin kuin FIS. IAAF:n lääketieteellisen komitean nimeämät henkilöt seuraavat testituloksia jatkuvasti ja IAAF myös julkaisee vuosittain kaikkien testattujen urheilijoiden nimet ja testimäärät suuntaa antavasti.

IAAF:n tilastoista selviää, että esimerkiksi Tero Pitkämäki, Justin Gatlin ja Usain Bolt testattiin kaudella 2015 yli neljä kertaa. FIS:ltä ei vastaavaa listaa löydy, liitto on perustellut listan puuttumista lainsäädännöllä, mutta kuten huomaamme, sellaista lainsäädäntöä ei ainakaan IAAF:n mielestä ole.

FIS:n toiminta herättääkin paljon enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Ja kun suuri yleisö ja jopa osa hiihtäjistä edes mielessään kyseenalaistaa FIS:n toimien tasapuolisuuden, ollaankin jo vaarallisilla vesillä. Kyllä kansainvälisen liiton toiminnan pitäisi olla lähtökohtaisesti sellaisella tasolla, ettei sitä pitäisi edes ajatuksen tasolla kyseenalaistaa.

Nyt moni muukin kysyy, miksi näyttää siltä, että norjalaisilla on ollut vähän asiassa kuin asiassa omat säännöt?

2 kommenttia .

Norjalaisten salaisuudet julki

Perjantai 21.10.2016 klo 15:18 - Jari Porttila

Kirjoitin tämän blogin vuosi sitten 23.10.2015. Paljastin jo silloin sen, mistä Aftenposten kirjoittaa tänään suurena paljastuksena. Norjalaisten huoltorekka on toiminut jo vuosien ajan heidän astmarekkana, jossa urheilijoille on annettu maskien kautta älyttömiä määriä keuhkoja avaavaa astmalääkettä.

Kirjoitus on muutenkin ajankohtainen, sillä myös nyt Suomen joukkue käyttää korkeanpakanleirillä happimaskeja. Miksi, sekin selviää alta.

Suomen hiihtomaajoukkue hämmästytti ja yllätti kilpasiskonsa ja -veljensä Italian korkeanpaikan leirillä. Suomalaiset tekivät alkuverryttelyn jäätiköllä 3000 metrin korkeudessa "kaasunaamarit" päällä, selässä reput joissa oli happisäiliöt.

Näky oli varmasti hurja, mieleenpainuva. Nyt norjalaiset jo paheksuvat suomalaisten temppua ja vihjaavat suoraan, että kyseessä on ainakin moraalisesti kielletty menetelmä. D-sanaa ei sentään ole vielä heitetty ilmoille.

Hiihtomaajoukkue tiesi tarkkaan, mitä se oli tekemässä, kun se toi maskit ja happisäiliöt Italian jäätikölle.

Kysehän on siitä, että happisäiliöiden kautta hiihtäjän elimistö saa alkuverryttelyssä, joka voi 3000 metrin korkeudessa kestää tunnin verran, tarpeeksi happea. Kun elimistö ei mene heti anaerobiselle puolelle, vaan ensimmäinen tunti voidaan hiihtää aerobisella tasolla, ikään kuin oltaisiin merenpinnan tasolla, saadaan tehoharjoittelusta irti huomattavasti parempi tulos.

Maskeja ja lisähappea on testattu kotimaassa. Menetelmä on ollut käytössä myös korkealla käydyissä arvokisoissa, myös jääkiekkomaajoukkue on käyttänyt menetelmää pelien aikana. Näin on palautumista saatu tehostettua.

Se, että suomalaishiihtäjät toivat maskit leirille, oli siis harkittu teko.

Hiihtoliitossa on myös tarkkaan selvitetty, että kyseessä on sääntöjen sallima keino. Kyseessä ei missään nimessä ole Doping-rike, eikä lisähapen kanssa liikuta edes sillä kuuluisalla harmaalla alueella.

Norjalaiset ovat kuitenkin nostaneet asiasta myrskyn. Kansallisen TV-yhtiön hiihtoasiantuntija Fredrik Aukland antaa palaa oikein kunnolla:

- Tällaista on vaikea kieltää säännöillä, mutta missä eettiset rajat menevät? Se on vaikea keskustelu. Norjalainen malli on hyvä, enkä ymmärrä, miksi suomalaiset tekevät näin, Aukland puhisee NRK:n haastattelussa.

Auklandilta voisi kysyä, että mitähän Marit Björgen ja Therese Johaug oikein hengittivät niistä maskeista, jotka päällä he tekivät alkuverryttelyä Holmenkollenilla Norjan huoltotiloissa ja huoltorekan sisuksissa muutama vuosi sitten?

Tuskin he pakokaasuja hengittivät letkuihin kytketyistä maskeista?

Aukland, mistä siis mahtoikaan olla kyse? Avattiinko hiihtäjien keuhkoja keinotekoisesti? Oliko sisään hengitettävässä "ilmassa" mukana kiellettyjä astmalääkkeitä? Ja miksi tilaan eksynyt suomalainen toimitettiin nopeasti ulos ?

Jos kyse oli täysin sallitusta toimenpiteestä, niin eihän siinä pitänyt olla mitään salattavaa?

Suomen hiihtomaajoukkue sen sijaan toimi koko ajan julkisesti, mitään salaamatta. Lisähappi on toki kaikkien käytettävissä, vaikka heti.

2 kommenttia .

Miksi norjalaisia ei testata?

Keskiviikko 19.10.2016 klo 14:55 - Jari Porttila

 

Norjan antidopingviranomainen taipui vihdoin kovan kansainvälisen painostuksen edessä ja langetti Therese Johaugille kahden kuukauden väliaikaisen kilpailukiellon. Tuona aikana norjalaiset uskovat selvittävänsä totuuden anabolisesta steroidikärystä.

Norjan omien doping-sääntöjen mukaanhan väliaikaista kilpailukieltoa ei ole edes olemassa. Norjalaiset yrittivät soveltaa tätä omaa sääntötulkintaa Johaugin tapauksessa, mutta lopulta paine Wadan suunnalta kävi liian suureksi ja heidän oli taivuttava.

Johaugin tapauksessa pimitetään kuitenkin yhä olennaisia tietoja. On taas pakko kysyä miksi?

Norjalaiset eivät ole vieläkään, vaikka Johaugin a- ja b-näyte osoittautuivat positiiviseksi, ilmoittaneet kuinka paljon anabolista steroidia näyte sisälsi. Rangaistuksen kanssa asialla ei toki pitäisi olla merkitystä, sillä jos näytteen todetaan sisältäneet anabolisia steroideja, pitäisi seurata autoomaattisesti vähintään kahden vuoden kilpailukielto.

Anabolisten määrä näytteessä kertoisi kuitenkin asiantuntijoille heti se, kuinka paljon kiellettyä ainetta on pitänyt kehoon saada, jotta näytteessä oleva määrä olisi mahdollinen. Eli määrästä voisi päätellä heti, olisiko edes teoriassa mahdollista saada kyseistä määrää huulirasvasta.

Kun tätä tietoa pimitetään, on ensimmäinen johtopäätös se, että määrä on näytteessä niin suuri, ettei se voi edes teoriassa selittyä huulirasvalla.

Toinen vielä järkyttävämpi fakta paljastui keskiviikkona, kun selvisi, ettei maailman parasta naishiihtäjää ole testattu koko kesänä!

Siis yhdessä, fyysisesti kovimmista huippu-urheilulajeista tulevaa maailman parasta hiihtäjää ei ole testattu kertaakaan harjoituskaudella! Siis juuri silloin, kun esimerkiksi anabolisista steroideista on harjoituksissa suurin hyöty.

Käsittämätöntä.

Nyt FIS:n on pakko julkistaa lista kesän aikana eri maissa tehdyistä doping-testien määrästä. Muuten epäilykset kohdistuvat myös FIS:n ja dping-viranomaisten suuntaan. Tavallinen kadunmies ja hiihtoihminen kysyy, ovatko norjalaiset myös testauksessa suojelevien siipien alla? Onko jossain korkeamassa instanssissa tehty päätös siitä, että norjalaisia hiihtäjiä ei testata kesän aikana?

FIS:n on turha yrittää piiloutua sääntöjen taakse, sillä esimerkiksi IAAF julkistaa kaikkien testattujen urheilijoitten nimet. Listasta selviää, että esimerkiksi Usain Bolt testattiin viime vuonna 4+ kertaa ja kaikkiaan jamaikalaisia testattiin 107 kertaa.

FIS:n ja Wadan on myös vihdoin osoitettava samanlaista suoraselkäisyyttä kuin Lahden 2001  aikana. Silloin Wadan pääsihteerinä toiminut Harri Syväsalmi vaati koko Suomen maajoukkueen testaamista Lahden kisakylässä. Purkkiin kävivät lorottamassa myös mäkihyppääjät.

Nyt koko Norjan maajoukkue on testattava välittömästi. Wadan lääkärit voivat suunnistaa norjalaisten hiihtäjien perään Italiaan, jossa he aloittavat juuri uutta korkeanpaikan leiriään.

 

5 kommenttia .

Norjalaiset boikottiin Rukalla

Sunnuntai 16.10.2016 klo 19:02 - Jari Porttila

Therese Johaugin doping-kärystä on kulunut vasta muutama päivä, mutta ilma on yhä täynnä sekavia selityksiä. Mitä meidän tulisi päätellä niistä?
Johaugin oman pääväittämän mukaan hän oli vain pätemättömän, tosin 30-vuotta Norjan hiihtomaajoukkueenkin lääkärinä toimineen miehen uhri.
Johaug ei tiennyt, että hänen käyttämä huulirasva sisälsi doping-ainetta, ei vaikka pakkauksen kyljessä oli siitä iso merkintä punaisena.
Eikä edes maajoukkuelääkäri, rasvan ostanut mies tiennyt sitä, vaikka oli toiminut lähes 10 vuotta rasvaa valmistaneen yhtiön maajohtajana Norjassa. Lääkärin mukaan tuubi myytiin hänelle ilman pakkausta.
Selitykset ovat kestämättömiä, jopa naurettavia. Pitäisikö meidän uskoa, että Norjassa voidaan opiskella lääkäriksi kirjekurssilla?
Miksi sitten sekä Johaugin että Sundbyn käryissä vastuun on ottanut heti joukkueen lääkäri ja urheilijat ovat puhtoisia "uhreja"?
Syy löytyy Norjan omista doping-säännöistä. Niissä urheilija voidaan vapauttaa kokonaan rangaistuksesta, jos voidaan olettaa, ettei hän ole ottanut doping-ainetta tietoisesti.
Juuri tähän kohtaan Johaug ja Sundby nyt vetoavat ja maajoukkueen lääkärit pelaavat siihen samaan pussiin.
Lääkäreillähän riittää töitä, vaikka "lääkittävinä" ei enää olisikaan maajoukkuehiihtäjiä.
Aivan toinen asia on tietenkin lääkärinetiikka. Salliiko se tosiaan tällaisen toiminnan?
Erikoista on myös se, että vaikka Norja on hyväksynyt Wadan koodiston ja säännöt, se ei noudata niitä.
Wadan sääntöjen mukaan Johaug olisi pitänyt jo asettaa väliaikaiseen kilpailukieltoon, mutta tämä kansakunnan rakastama maitotyttö saa yhä harjoitella ja kilpailla, aivan kun mitään ei olisi tapahtunut!
Tästä kantaa suurimman vastuun kansainvälinen hiihtoliitto. Sen pääsihteeri Sarah Lewis vieraili viikonloppuna Lahdessa. Hän oli suorastaan tyrmistynyt, kun toimittajat penäsivät häneltä toimia.
"Tämä on Norjan kansallinen asia, eikä meillä ole toimivaltaa siinä. Tilanne on myös meille uusi, koska kyseessä on tämän suuruusluokan tähti", Lewis lausui.
Siis haloo. Mistä lähtien dopingkäry ja vieläpä anabolisesta steroidista on ollut vain kansallinen asia? Muistellaanpa vain Lahtea 2001, silloin hemohess-käryt eivät olleet todellakaan vain kansallinen asia?
Lewis vetosi siihen, ettei FIS ole saanut Norjan antidoping-viranomaisilta ilmoitusta kärystä ja ilman sitä he eivät voi toimia.
Tuliko edes mieleen vaatia norjalaisilta ilmoitusta välittömästi.
Ei tullut, koska norjalaisia käsitellään FIS:ssä silkkihansikkain heidän vaikutusvaltansa vuoksi. Mutta se, että FIS on näin pahasti rähmällään tuli yllätyksenä jopa minulle.
Jos FIS ja Wada eivät ota Johaugin doping-käryn käsittelyssä aktiivista roolia, roolia joka heille sääntöjenkin mukaan kuuluu, saatetaan Johaug nähdä mukana maailmancupin avauskisassa Rukalla. Olihan hän lähdössä väkisin mukaan maajoukkueen korkeanpaikan leirille Italiaan ensi viikolla.
Italiassa dopingiin syyllistyneitä kohdellaan kuitenkin rikollisina, carabinierit olisivat saattaneet ilmestyä Norjan majapaikkaan ja viedä Johaugin kuulusteluihin, jopa pidättää tämän. Oliko tämä syy siihen, että norjalainen perui viime hetkillä osanottonsa leirille?
Sundby on jokatapauksessa mukana Rukan maailmancupin avauksessa ja jos myös Johaug hiihtää siellä, niin en ihmettelisi vaikka osa kilpakumppaneista päättäisi jättää kisat väliin.
Miksi vaivautua samalle lähtöviivalle, jos edes doping-säännöt eivät koske norjalaisia?

3 kommenttia .

Systemaattista doupausta ?

Torstai 13.10.2016 klo 18:03 - Jari Porttila

Kun kaksi maailman parasta hiihtäjää, kumpikin Norjasta, käryää kolmen kuukauden sisällä doping-aineista, niin mitä siitä pitäisi ajatella ?

Norjassa asiaa on pyritty selittelemään hiihtomaajoukkueen lääkärien virheillä, kumpikin lääkäreistä on eronnut heti käryjen tultua julki.

Maailmalla puhutaan jo, ei enempää eikä vähempää kuin systemaattisesta dopingin käytöstä. Norjan hiihtoliitto, sen urheilijat ja lääkärit rypevätkin nyt syvässä uskottavuuskriisissä. Kukaan ei enää usko, että heidän loistava hiihtomenestys pohjautuu vain kovaan harjoitteluun.

Norjalaisten käryäminen perustuu maailman antidopingneuvosto Wadan tekemiin yllätystesteihin. Wadalla on selkeästi ollut "haju" epäselvyyksistä ja sen vuoksi norjalaishiihtäjiä on testattu enemmän kuin aikaisemmin ja erikoisempiin aikoihin kuin aikaisemmin.

Martin Johnsrud Sundbyn käry astmalääkkeen yliannostuksesta toi hänelle vain kahden kuukauden kilpailukiellon. Keskellä kesää. Itse asiassa kansainvälinen hiihtoliitto FIS yritti painaa koko käryn villaisella, mutta Wada vei asian kansainväliseen välitystuomioistuimen CAS:n käsittelyyn ja niin siitä tuli julkinen.

Wadalle jäi tuosta tapauksesta varmasti paljon hampaankoloon, ei siis ihme, että se on testannut ahkerasti norjalaisia. Johaug kärysi Italian Livingossa tehdyssä testissä. En tiedä tarkalleen mihinkä aikaan testi on otettu, mutta veikkaan kello 05.00 aamulla, kun testi-ikkuna aukeaa testaajille.

Miksi tähän aikaan ?

Yksi selitys saattaa olla mikrodoping. Olen lukenut saksalaistutkimuksen, jonka näyttö on selkeä. Siinä urheilijat ottavat illalla klo 23.00 ( testi-ikkunan sulkeutuessa ) erittäin pienen määrän esimerkiksi anaboleja, niin pienen, ettei siitä pitäisi näkyä, eikä tutkimuksen mukaan näkynytkään aamulla enää merkkejä. Kun kuuria jatketaan kuukausitolkulla, on kielletyistä aineista selkeä hyöty pieninäkin annoksina tuloksissa. Myös se todistettiin tutkimuksessa.

Jotenkin tuntuu siltä, että norjalaisetkin ovat lukeneet saman tutkimuksen. Ja ovat tulleet samaan johtopäätökseen kuin tutkimuksen tekijät; kiellettyä aineita voi nauttia, kunhan sen tekee tarpeeksi pieninä annoksina.

Mitä sitten tulee Johaugin ja joukkueen lääkärin meriselitykseen huulirasvasta, niin se tuntuu jo vitsiltä. Aino-Kaisa Saarinen kävi samaisessa Livingon apteekissa ostamassa samaista huulirasvaa. Pakkauksessa luki selkeästi punaisella DOPING.

Johaug, sen enempää kuin lääkärikään eivät olleet huomanneet merkintää. Lääkäri ehti jo selittää, ettei hän katsonut edes pakkausta, vaan tuubia. Voi hyvät hyssykät. Millainen koulutus norjalaislääkäreillä ammattiinsa oikein on? Tarvitaanko siihen lukutaitoa?

Kaksi kysymystä on kuitenkin tässä vaiheessa vailla vastausta?

Miksi Johaugia ei ole asetettu kilpailukieltoon, mitä FIS ja Norjan hiihtoliitto vielä odottavat ?

Vastausta ei ole myöskään saatu siihen, kuinka paljon anaboleja Johaugin näytteestä löytyi? Kun määrä selviää, selviää myös se, onko edes teoriassa mahdollista, että kyseinen määrä voisi imeytyi kehoon huulten kautta.

Jari Porttila

 

1 kommentti .

Voitto on ansaittava

Perjantai 7.10.2016 klo 19:36 - Jari Porttila

Kun Suomen jalkapallomaajoukkue pystyi menettämään 2-1 johdon lisäajalla, neljässä minuutissa 2-3 tappioksi, on syytä kysyä, onko Huuhkajista tullut murmeleita?
Ottelun jälkeen tappiosta syytettiin, syystäkin, ottelun norjalaista tuomaria. Päivä pelin jälkeen julkisuuteen tulleet hidastukset yläriman kohdilta kertovat meille, ettei pallo käynnyt maalissa ennen kuin se oli Suomen maalivahdin käsissä.
Kyseessä ei siis ollut maali, mutta siltä Islanti voitti ottelun juuri sillä maalilla.
Suuressa kuvassa meidän pitää kuitenkin kysyä, miten on mahdollista, että joukkue menettää jalkapallossa maalin johdon ja päästää lisäajalla kaksi maalia neljässä minuutissa.
Historia toki tuntee vastaavia tapauksia maailmaltakin, mutta jostain kumman syystä suomalaiset eivät osaa pelata ottelua loppuun saakka.
Muisteltakoon vaikka sitä Unkari-otteluakin.
Kysymys kuuluukin, miksi joukkueeseen iskee paniikki viimeisten minuuttien aikana, oli valmentajana sitten kuka tahansa?
Ulkopuolinen tarkkailija voisi sanoa, että joukkueesta puuttuvat johtajat, pelaajat jotka pystyisivät omilla taidoillaan pitämään palloa ja rauhoittamaan esimerkillään muita pelaajia. Ei se auta, että potkaistaan pallo mahdollisimman kauas katsomoon, jos siis kärjistetään.
Huippu-urheilussa ratkaisee tulos ja sitä meidän on kunnioitettava. Ei se norjalainen tuomari niitä palloja Suomen maalia kohti vimeisten minuuttien aikana laukonut.
Paras ja ainoa paikka etsiä syyllistä on pukuhuoneen iso peili.
Ottelun jälkeinen perjantai menikin sitten Roman Eremenkon saaman 30 päivän pelikiellon setvimiseen. Oma aikani kului venäläismedian yhteydenottoihin, sain heiltä myös arvokasta tietoa seuran näkökulmasta.
Eremenko sai siis väliaikaisen pelikiellon, joka koskee seura ja maajoukkuetoimintaa. Tämä viittaa vakavaan rikkeeseen, eli välttämättä sanktiot eivät jää tähän.
Seura tai liitto eivät myöskään saa tiedottaa asiasta enempää. Tämäkin viittaa vakavaan rikkeeseen.
Julkisuudessa, niin Suomessa kuin Venäjällä on jo spekuloitu doping-rikkeellä.
Yleisellä tasolla voin sanoa, että jos urheilija, lajissa kuin lajissa antaa positiivisen A-näytteen, niin asiasta tiedotetaan kansainvälistä liittoa ja lajiliittoa ja jalkapallossa myös pelaajan edustamaa seuraa. Nämä eivät kuitenkaan saa kertoa asiasta mitään, ennen kuin B-näyte on tutkittu. Tähän varataan aikaa kuukausi.
Jos urheilija syyllistyy doping-rikkeeseen, niin hänen ja joukkueurheilussa seuran kaikki tulokset mitätöidään näytteen antamispäivästä alkaen.
En siis väitä, että Eremenkon kilpailukiellon taustalla olisi doping-käry, koska en voi sitä tietää. Sen me tiedämme, että kovin heppoisin perustein UEFA ei aseta ammattilaisjalkapalloilijaa kilpailukieltoon.
Mielenkiintoista on myös se, että venäläismedia ei ole saanut kiinni Moskovan TsKA:n joukkueen lääkäriä.
Jari Porttila

1 kommentti .

Vanhemmat kirjoitukset »